Nyt Follow-blogissa alkaa kolmen kirjoituksen sarja, jossa pohditaan, mitä opetuslapseus on. Ensimmäinen kirjoittaja on Mikko Laitinen, viime syksyn follow'lainen.

 

Minulle annettiin pohdittavaksi, mitä merkitystä järjellä on opetuslapsena olemisessa. Ensiksi on hyvä tietysti määritellä, mitä "opetuslapsena oleminen" on. Yksinkertaisuudessaan minulle se merkitsee Jeesuksen seuraamista. Opetuslapsena oleminen näkyy arkielämässäni monella tavalla, josta suurimpana ehkä arvomaailma. Varsinkin nyt tällä hetkellä, kun suoritan varusmiespalvelusta, tulee huomattua, miten arvoni poikkeavat varusmieskavereiden arvoista.

Järkeä ja tietoa tarvitsemme siihen, että tiedämme mihin ja miksi uskomme. Oman syntisyyden tajuaminen ja Jeesuksen sovitus vaativat ymmärrystä, ja usko ei ole mikään sokea hyppy tuntemattomaan, vaan luottamista varmoihin tosiasioihin. On hyvä siis tietää ja ymmärtää, mitä Raamattu, uskomme ohjekirja, kertoo meille. Myös apologetiikka, eli uskon järjellinen puolustus, on mielestäni tärkeää etenkin tässä "tieteellisessä" maailmanajassa, jossa kristinuskoa pidetään lapsellisena taikuutena. Mielestäni järjelliset perustelut omalle uskolle madaltavat ei-uskovien ihmisten kynnystä tulla uskoon tai edes kiinnostua uskonasioista, sillä kukapa haluaisi kuulua liikkeeseen, jota pidetään lapsellisena hölynpölynä. Vaikka uskon perimmäinen olemus ei ole ihmisviisaudessa (sanoohan Paavalikin 1. Kor. 2:5:ssa, että meidän uskomme ei perustu ihmisviisauteen vaan Jumalan voimaan), ainakin minun uskoani vahvistaa myös järjelliset perustelut esim. Jeesuksen historiallisuudesta.

Ovatko järki ja tunteet sitten ristiriidassa? Eivät suinkaan. Järjen vastakohta ei ole tunteet, vaan järjettömyys. Tunteet ovat myös tärkeitä, sillä ne tuovat väriä niin maalliseen kuin hengelliseenkin elämään. Ei uskonelämä ole vain järjellistä pähkäilyä päivästä toiseen, vaan kyse on myös suhteesta rakastavaan Jumalaan. On tärkeää löytää oikea tasapaino järjen ja tunteiden välillä, sillä kummallakin on paikkansa uskonelämässä. Jos korostamme pelkkää järkipuolta, meidän on hyvin vaikea käsittää esimerkiksi, kun Jeesus sanoo, että taivasten valtakunta on lasten kaltainen. Toisaalta jos pelkkä tunne- tai "sokea usko" -puoli korostuu, meidän on hankala tulkita esim. Paavalin sanoja kolossalaiskirjeessä: "Häntä (Kristusta) me julistamme, ja me neuvomme ja opetamme jokaista ihmistä kaikella viisaudella, jotta voisimme asettaa jokaisen ihmisen Jumalan eteen täysi-ikäisenä Kristuksen tuntemisessa" (Kol. 1:28) tai Pietarin kehoitusta puolustaa uskoamme: "Olkaa aina valmiit antamaan vastaus jokaiselle, joka kysyy, mihin teidän toivonne perustuu" (1. Piet. 3:15).

Joskus törmää väitteisiin, että liiallinen ajettelu tai teologian opiskelu voi vahingoittaa uskoa. Tietysti siinä tapauksessa väite voi pitää paikkansa, jos esim. teologian opettaja ei ole itse uskossa. Tällöin opetus voi olla petollista ja murentaa pohjaa oikeasta uskosta. Mutta jos ajatellaan, että teologia tai ajattelu on tervettä ja Raamattu-uskollista, usko ei vahingoitu, vaan päinvastoin! Jumala on luonut ihmiselle aivot, joita on lupa käyttää. Kuten aiemmin mainitsin, meidän on hyvä tietää, mitä Raamattu opettaa. Voimme oppia myös keskustelemaan ei-uskovien ihmisten kanssa uskottavalla tavalla. Sen sijaan, että me sanoisimme ”näin minusta tuntuu”, voimme sanoa ”näin asiasta ajattelen ja tässä tulee perusteluni”. Henkilökohtainen kokemukseni myös puhuu teologian opiskelun puolesta. Follow'n aikana koin kasvavani uskossa ja sain aivan uuden palon lukea ja tutkia Raamattua sekä muuta kristillistä kirjallisuutta.

Päätän tekstini ensimmäisen Psalmin jakeisiin: "Hyvä on sen osa, joka ei vaella jumalattomien tavoin, ei astu syntisten teille, ei istu pilkkaajien parissa, vaan löytää ilonsa Herran laista, tutkii sitä päivin ja öin."

-Mikko

Comment

< TAKAISIN