Kirjoitus jatkaa kolmiosaista opetuslapseutta käsittelevää blogitekstisarjaa. Tällä kertaa vuorossa on viime syksyn follow'lainen Marjut Salonen.

 

Minua pyydettiin pohtimaan opetuslapsena olemista ja sitä, mitä se on käytännössä. Sana opetuslapsi viittaa jo siihen, että minua opetetaan ja saan olla kasvamassa uskossani. Se merkitsee myös sitä, että olen tietoisesti valinnut seurata Jeesusta, tahdon tehdä hänen tahtonsa ja kulkea Jumalan ohjauksessa ja johdatuksessa. Eräässä blogissa kirjoittaja sanoo hyvin, ” Opetuslapseus on antautumista vapaaehtoisesti Jeesuksen Kristuksen suvereenin hallintavallan alle.”  Opetuslapseus on käytännössä siis se valinta, jonka päätät tehdä omassa elämässäsi seurata Jeesusta.

Entä tarvitaanko uskossa tekoja? Jaak. 2:14-26 kertoo tekojen merkityksestä. Jakeissa 15-17 sanotaan: ”Veljenne tai sisarenne ovat vailla vaatteita ja nälkäisiä, meidän on siis turha sanoa heille, että ’menkää rauhassa, pitäkää itsenne lämpiminä ja syökää hyvin’, jos emme anna heille mitä he elääkseen tarvitsevat. Sama on uskossakin, yksinään, ilman tekoja, se on kuollut.”  Jakeissa 21-22 kerrotaan, että Abraham osoittautui vanhurskaaksi tekojensa perusteella, kun hän vei poikansa Iisakin uhrialttarille. Usko siis vaikutti yhdessä hänen tekojensa kanssa, teoissa hänen uskonsa tuli todeksi. 

Jae 24 jatkaa ”Näette siis, että ihminen osoittautuu vanhurskaaksi tekojen ei yksistään uskon perusteella. ” ja jae 26 kiteyttää asian hyvin: ”Niin kuin ruumis ilman henkeä on kuollut, niin on uskokin kuollut ilman tekoja.” Niin kuin nämä Raamatun jakeet hyvin sanovat, uskossa tarvitaan myös tekoja, koska ilman tekoja usko on hyödytön (Jaak. 2:20). Teot merkitsevät monesti enemmän kuin pelkät sanat. Ja varsinkin opetuslapseudessa tekojen merkitys kasvaa paljon. Itse huomaan nykyään sen, kuinkatärkeäksi Follow’n aikana ja sen jälkeen tekojen rooli on noussut omassa uskonelämässä. Pienillä käytännön teoilla on merkitystä. Se rooli, jonka hyvät teot vaikuttavat uskonelämässä, kertovat uskovan nöyryydestä palvella Jumalaa.

Ovatko usko ja teot sitten ristiriidassa keskenään? Kun mietin tätä uskon ja tekojen ristiriitaisuutta mieleeni tuli tämä raamatunpaikka: ” Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta — se on Jumalan lahja — ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi. Sillä me olemme hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa hyviä töitä varten, jotka Jumala on edeltäpäin valmistanut, että me niissä vaeltaisimme.” (Ef. 2:8-10)

Tutkiessani aihetta löysin erään blogin, jossa kerrotaan tästä. Siinä kirjoittaja sanoo, että usko ilman tekoja tarkoittaa sitä, että Jumala on armonsa vuoksi pelastanut ihmisen. Jumala ei pelasta häntä jatkamaan syntielämän harjoittamista, vaan Hän kutsuu ja antaa voiman tehdä hyviä tekoja. Hyvät teot eivät myöskään pelasta kadotuksesta, vaan ne ovat Pyhän Hengen vaikuttamia rakkauden ja totuuden tekoja. Näin ollen uskova ihminen on uskon kautta kutsuttu tekemään hyviä tekoja Pyhässä Hengessä. Kirjoittaja sanoo myös, että usko ilman tekoja on ns. kuollutta uskoa, eli silloin uskova ei ole suostunut sydämessään Pyhän Hengen vaikuttamaan tahtomiseen ja tekemiseen. Uskova joko haluaa tehdä oman tahtonsa eikä Jumalan tahdon mukaan, tai sitten hän on niin rikki sydämeltään, ettei ole ymmärtänyt kokonaan, mitä todellinen usko on. Jokaisella meistä on henkilökohtainen kasvuprosessi, jossa Jumala kuitenkin ymmärtää itse kunkin haavat. 

Usko ja teot eivät siis ole ristiriidassa, vaan Jumala haluaa vaikuttaa meissä tahtomista ja tekemistä — myös hyviä tekoja. Hyvät teot ovat uskon kannalta myös kantava ”voima.”   Se voi vahvistaa ja rohkaista uskovaa.

Voiko tekoihinsuhtautua väärällä tavalla? Kyllä näin valitettavasti on. Jotkut voivat ajatella, että hyvien tekojen kautta on pääsy taivaaseen. Näin ei kuitenkaan ole. Jumalahanpelastaa yksin armosta. Hyvät teot ovat vain seurausta uskolle.  Se, että autan naapurin mummoa joka päivä ei vielä pelasta minua, mutta kun olen uskossa ja annan oman uskoni vaikuttaa hyvien tekojen kautta, se vaikuttaa automaattisesti niin minuunkuin naapurin mummoonkin. Hyvät teot eivät siis pelasta helvetiltä, mutta ne voivat viedä pois synnistä. Terve suhtautuminen tekoihin on taas sitä, että ei etsi omaa etuaan vaan voi nöyrästi palvella Jumalaa ja ihmisiä olosuhteista huolimatta. Itse pyrin siihen, että omat valinnat ja hyvät teot ovat toisille avuksi ja myös rakennukseksi. 

Uskon, että opetuslapseutuksella on iso vaikutus tekoihin ja käytännön valintoihin. Jos todella haluaa olla opetuslapsi, näkyvät oma käyttäytyminen ja valinnat elämässä paljon radikaalimmin ja selvemmin. Mikä olisikaan parempi tunne kuin se, mitä auttamisesta saa; onni, joka tulee siitä, kun auttaa pappaa ylittämään kadun tai mummoa kantamaan kauppakasseja. Auttaja antaa aikaansa ja voimavarojaan, saa siitä vähintään hyvän fiiliksen, mutta myös paljon muuta, mitä ei välttämättä vielä edes tiedä. Uskon myös että ihmiset jotka saavat apua ovat myös sydämissään kiitollisia avusta,  vaikka se ei aina siltä vaikutakaan.

- Marjut

Blogi, johon kirjoituksessa viitattiin: http://www.sauluslahetys.com/uutiset.html?146

 

Comment

< TAKAISIN