Kirjoitus jatkaa kolmiosaista opetuslapseutta käsittelevää blogitekstisarjaa. Tällä kertaa vuorossa on viime syksyn follow'lainen Mira Nieminen.

 

Kun eteeni annettiin aihe ”opetuslapseus ja tunteet”, rupesi päässäni pyörimään vaikka minkälaisia ajatuksia. Tunteet ja opetuslapseus kuuluvat yhteen, mutta joskus löytää itsensä huutamassa Jumalan puoleen sen takia, ettei koe voimakkaita tunteita tai tunteita ollenkaan. Onko tunteiden kokeminen kuitenkaan oleellista uskovan elämässä?

Ihmisestä tulee yksinkertaisuudessaan opetuslapsi silloin, kun hän päättää ryhtyä seuraamaan Jeesusta. Se tarkoittaa oman elämän ohjasten luovuttamista Jumalalle. Opetuslapsena joutuu usein uimaan vastavirtaan ei-uskovien joukossa ja silloin tällöin saa hieman kummeksuvia katseita osakseen, mutta Jeesuksen seuraaminen on kuitenkin jotain niin parasta, etteivät muiden ihmisten mielipiteet juuri haittaa omaa menoa. Esimerkiksi Isoon Kirjaan opiskelemaan lähtö oli askel, joka on herättänyt ihmetystä kavereiden parissa, mutta samalla myös mielenkiintoa uskon asioita kohtaan.

Uskovan elämä on usein melkoista vuoristorataa tunteiden saralla. Välillä tuntuu, kuin olisi niin täynnä yliluonnollista iloa ja rauhaa, ettei pysty kaikkea pitämään sisällään. Toisaalta joskus löytää itsensä siitä pisteestä, kun mikään ei tunnu miltään. Uskon, että Jumala on luonut ihmisen tuntelliseksi ja tunteet ovat oleellinen osa uskovan elämää, mutta pelkkien tunteiden pohjalle ei voi uskoansa perustaa. Raamatun sana on ainoa muuttumaton totuus, joka kertoo millainen Jumala on, ja jonka pohjalle uskonsa voi perustaa, jos ei halua sen jatkuvasti järkkyvän. Mielestäni avioliitto on melko toimiva vertaus elämästä Jeesuksen kanssa: avioliitossa rakastetaan vaikkei aina tunnetakaan voimakkaita tunteita toista kohtaan, koska ollaan juurruttu toiseen ihmiseen niin vahvasti. Samalla tavalla uskovan elämässä on ylä- ja alamäkiä, mutta jos on rakentanut vahvan perustan uskolleen, eivät alamäetkään tunnu mahdottomilta, vaan osaa aina luottaa Jumalaan ja pyytää apua Häneltä. Jumalaan juurtumisessa ja uskon perustan rakentamisessa taas auttaa esimerkiksi Raamatun omatoiminen lukeminen ja hyvän opetuksen kuuleminen, mihin ei yleensä liity voimakkaita tunteita ainakaan omalla kohdallani. Kun tietää järjen tasolla mihin uskoo, osaa myös kriittisesti arvioida muiden ihmisten opetuksia ja ottaa itselleen vain sen mikä on totta ja hyvää.

Yhteenvetona voisin sanoa, että ihmisen täytyy järjellisesti tuntea Raamatun sanoma, tietää mihin uskoo ja juurtua sitä kautta Jumalaan, mutta tunteet tuovat uskoon elävyyttä ja väriä. Molempia siis tarvitaan, niin tunteita kuin järkeäkin.

Hyvä esimerkki tunteista on Raamatussa Psalmien kirja. Psalmeissa käydään läpi lähes kaikki tunteet maan ja taivaan välillä ja niistä käy ilmi, että usko on aina ollut tunnepitoista. On myös lohdullista huomata, ettei uskovan elämä tarkoita elämistä jatkuva hymy huulilla, vaan ihmisellä on lupa huutaa omat ajatuksensa Jumalalle, olivat ne mitä tahansa. ”Jätä taakkasi Herran käteen, hän pitää sinusta huolen. Hän ei ikinä salli hurskaan sortua.” (Ps. 55:23) Psalmien kirjoittajat uskoivat, vaikkeivat aina tunteneetkaan Jumalan välitöntä läsnäoloa, mutta toisaalta kirjoittajilla oli myös päiviä, jolloin he tunsivat Jumalan läsnäolon voimakkaana.

Joskus törmää väitteisiin, että tunteet ovat jollain tapaa ”huonoja”. Varsinkin Suomessa tuntuu vallitsevan ajatus, että mitä vakavampaa ja hiljaisempaa, sitä pyhempi hetki. On totta, että tunteet usein ruokkivat toisiaan, ja tietyllä ilmapiirillä pystytään luomaan tilanne, jossa ihminen kuvittelee olevansa ”hurmoksessa”. Jos usko ei kuitenkaan perustu erilaisten tunnetilojen hakemiseen, vaan ihminen pitää katseen Jumalassa tuntui miltä tuntui, on ihan tervettä kokea tunteita. Jumala on niin suuri ja ihmeellinen, että Hän kokee tunteita luultavasti täysin eri tavalla ja voimakkaammin kuin me pienet ihmiset. Jos Jumala ei itse olisi tunteellinen, Hän tuskin olisi luonut tunteita myöskään ihmisille, tai ylipäätään luonut mitään. Jumala tuntee valtavaa rakkautta ihmisiä kohtaan, ja uskon että Hän tahtoo myös ihmisten tuntevan rakkautensa.

”Näin Kristus asuu teidän sydämissänne, kun te uskotte, ja rakkaus on elämänne perustus ja kasvupohja. Silloin te kykenette yhdessä kaikkien pyhien kanssa käsittämään kaiken leveyden, pituuden, korkeuden ja syvyyden, ja voitte tajuta Kristuksen rakkauden, joka ylittää kaiken tiedon. Niin Jumalan koko täyteys valtaa teidät.” (Ef. 3:17-18)

- Mira

Comment

< TAKAISIN