Moikkamoi!

Syksy 2018 on korkattu kuin jääkylmä Pepsi Max -pullo. Joten tehdään niin myös täällä blogin puolella!

Ensiksi pari sanaa siitä, miten olen päätynyt Follow:lle. Kesällä koin, että minun oli aika lähteä silloisesta työpaikasta, yliopiston ovien kuitenkin pysyessä kiinni. Raamattukoulu oli ollut mielessä jo pidemmän aikaa, mutta nyt se alkoi tuntua ajankohtaiselta. Koska pala sydäntäni on Espanjassa, halusin jotenkin yhdistää sen ja Raamatun opiskelun. Tämä yhtälö johti opetuslapseuskouluun, jossa pääsisin ensin syventymään Raamattuun, ja sitten kuukaudeksi rakastamaani maahan tekemään jotain merkityksellistä (lue: aktioon).

  End of the rainbow - the place to be

End of the rainbow - the place to be


Tätä kirjoittaessa tulee kuluneeksi tasan kuukausi lukukauden startista. Valitettavasti itsellä pari viime viikkoa on mennyt sairastellessa. Astetta äkäisempi syyspöpö pääsi iskemään aiheuttaen ilkeän tulehduksen keuhkoihin. Kuluneen viikon olenkin lepäillyt kotona, Skypen kautta osalle oppitunneista osallistuen. Onneksi nettiin tulee lähes kaikki materiaalit mitä tunneilla käydään, niin ei pääse ihan putoamaan kärryiltä. Jos vointi sallii ja Luoja suo, niin ensi viikon alusta hyppään takaisin Isoon Arkeen - on tässä kerennytkin jo tulla ikävä!

Enkä muuten ole ainoa flunssan uhri - kuulin huhuja että viime viikon crossfit-tunnin osallistujamäärä oli huimat 5/13. Loput enemmän tai vähemmän kipeänä. Kaikkihan toki olisivat palavasti halunneet Tommin Tappotreeneihin vetämään verenmakuisia burpeita, siitä ei epäilystäkään!


Sairastelusta huolimatta syksy on ainakin omalta osaltani lähtenyt todella hyvin käyntiin. Tunneilla ollaan saatu kattavaa opetusta eri aiheista. Eikä ole tainnut vielä yhtäkään tuntia olla, missä ei jonkinlaista kyseenalaistamista tai väittelyä olisi tullut. :D Varsinkin apologetiikan metodit on aiheuttaneet kiivasta keskustelua, heh... mutta sehän on vain hyvä, että voi jakaa mielipiteitään! Mikä parasta, opettajalla riittää pinnaa ja perusteluja kyselijöille ja vastarannankiiskeillekin. Eikä kaikissa asioissa välttämättä olekaan mitään yhtä ja ainoaa oikeaa näkemystä. Opetuslapsena kasvaminen -kurssi on ainakin tähän asti ollut ikään kuin hengellisyydellä höystettyä psykologiaa. Onkin ollut kiva huomata, miten täällä otetaan ihminen kokonaisuutena huomioon: hengellinen, psyykkinen ja fyysinen puoli, kaikki tulee "ruokittua".

Meillä on huippu porukka, mihin mahtuu monenlaisia persoonia. Jokainen on tärkeä, ainutlaatuinen ja korvaamaton. Jokaiselle on oma paikkansa Isossa Suunnitelmassa. (Sori, näitä Isoja Heittoja ei voi välttää... Se on muuten paikallisen frisbeegolfradan nimi. Sitäkin ollaan pelailtu - varsinainen hengen hedelmien koettelulaji)... Siinä on tämän koulun suola; oppia tulemaan toimeen erilaisten ihmisten kanssa, hioutua ja kasvaa yhdessä ja erikseen. Olen saanut yllättyä, miten hyvä ryhmähenki meille jo nyt on muodostunut, ja syksy on kuitenkin vasta aluillaan. Meitä yhdistää sama Jumala, sama usko, mikä onkin paras perustus ihan kaikelle.


Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin. Puhalletaan yhteen hiileen, ja pidetään Jeesus keskipisteenä kaikessa, joka päivä. Silloin saadaan odottaa ja kokea mahtavia juttuja. Siunausta just sun päivään joka luet tätä! God is with you ♡

  Allekirjoittanut fiilistelee luonnon kauneutta :)

Allekirjoittanut fiilistelee luonnon kauneutta :)


- Maija aka. Maikki




Comment

< TAKAISIN