Mennyt viikko startattiinkin astetta erilaisempaan tahtiin, kun normaalista maanantaiaamusta poiketen aloitettiin valmistelutohinat Mikkelin aktioviikkoa varten. Jännitys oli käsin kosketeltava, kun draamat, tanssi, musiikki sekä todistuspuheenvuorot hiottiin viimeistä silausta myöten valmiiksi. Loppu illan sai kukin käyttää haluamallaan tavalla kuka treenaten, pakkaillen, leväten tai tuoden vaan yleistä hyvää fiilistä porukkaan.


Herätys soi aamulla aikaisin kun hieraistiin unihiekat silmistä, kaapattiin laukut kainaloon ja suunnattiin aamupalalle. Autot startattiin pihasta 7.30 aikoihin. Saavuttuamme perille meitä oli vastassa seurakunnan oma nuorisopastori Antti Kakriainen.  Antin johdolla alkuun käytiin läpi mitä kuluva päivä/koko viikko pitäisi sisällään ja heti sen jälkeen suunnattiinkin tositoimiin Fidan kahdelle eri toimipisteelle. Talkoopäivä piti sisällään ikkunoiden pesua, yleistä siistimistä, kuorman purkua yms. Kun talkoot oli hoidettu kunnialla koitti Mikkeliin tutustumisen aika. Vatsat täytettiin ensin paikallisessa pizzeria /kebabbilassa (joka muuten tuli viikon mittaan aika tutuksi paikaksi ahkerille opetuslapsille) jonka jälkeen poppoo suuntasi Naisvuorelle ihastelemaan kauniisiin syksyn väreihin puettua kaupunkia. Itselle yksi hyvin mieleenpainuva ja voimaannuttava hetki oli, kun rukoilimme kyseisen vuoren päällä yhdessä muistaen Mikkelin kaupunkia ja sen ihmisiä. Iltasaunomisten jälkeen  tuli uni varsin nopeasti, olihan pitkä päivä takana.

  Kiitos Kebab Angela, palvelit sekä mieltä että vatsojamme.

Kiitos Kebab Angela, palvelit sekä mieltä että vatsojamme.


Keskiviikko aamu aloitettiin osallistumalla aamurukoushetkeen, jonka jälkeen saimme mm. Tero Ojasalolta tiimeineen tietoa ja ohjausta XEE- evankeliointityön toiminnasta , mitä se pitää sisällään ja kuinka itse olisimme siinä osana päivän ajan. Tuhdin tunnin mittaisen tietopaketin jälkeen jakauduimme 3-4 henkilön ryhmiin ja suuntasimme kadulle kohtaamaan ihmisiä. Ideana oli siis lähestyä periaatteella; ”Olemme seurakunnasta ja teemme onnellisuus-kyselyä, haluaisitko olla meille avuksi?” Keskusteluyhteyden saatuamme ja kysymykset kysyttyämme jatkoimme sulavasti puheenaiheita kohti uskoa ja evankeliumia. Oma ryhmäni sai kokea 4 hyvin erilaista tilannetta ja kohdata hyvin erilaisissa elämäntilanteissa olevia ihmisiä. Käynti kadulla pysäytti henkilökohtaisella tasolla ja sai todella miettimään asioita syvemmin. Saimme selkeän ja tiiviin paketin siitä, miten lähestyä ihmistä, joka ei ole vielä Isän oma. Kuinka aloittaa keskustelu sulavalla tavalla toista arvostaen ja kunnioittaen. Reilun 1,5h jälkeen jalkauduimme takaisin seurakunnan tiloihin jakamaan ajatuksia ja tuntemuksia. Pitkän toiminnan täyteisen päivän päätteeksi palvelimme vielä Jumalan kohtaamisen illassa ylistyksen, draaman ja todistusten voimin. Siihen oli hyvä päättää toinen päivä.


Torstain agenda oli kaikkea muuta kuin toimintaa ja tekemistä, sillä tarkoituksena oli ladata akkuja rentoutuen, saunoen sekä syöden hyvin. Tämä todella toteutui Vilposten omistamalla mökillä.. tai noh meidän Saaran ilmaisua käyttäen enemmänkin huvilalla. Pöytä notkui herkkuja kakkukahveineen kaikkineen, joten nälissään ei taatusti tarvinnut kenenkään kipristellä. Halukkaat pääsivät myös soutelemaan ja testaamaan moottoriveneen kyytiä. Tirsat otettuamme suuntasimme Antin lätkävaikutteiseen ylämäkitreeniin joka ei kyllä jättänyt ketään kylmäksi. Iltaa lopeteltiin yhdessä rukoillen ja jakaen ajatuksia. Päivä oli kaikilta osin erittäin onnistunut ja siitä saamme kiittää Anitaa ja Markusta, jotka avosylin ottivat meidät vastaan ja huolehtivat meille rentouttavan ”aivot narikkaan- päivän”. 

  Marika, Eve ja Saara päivälevolla.

Marika, Eve ja Saara päivälevolla.

  Niin pyytetön vieraanvaraisuus, jota saimme kokea, vetää kyllä hiljaiseksi.

Niin pyytetön vieraanvaraisuus, jota saimme kokea, vetää kyllä hiljaiseksi.

  Saara ja Toni ruokalevolla.

Saara ja Toni ruokalevolla.

  Mökki-illan saunamaisemia. Eiköhän tätä katsellessa lepää kiireisinkin sielu.

Mökki-illan saunamaisemia. Eiköhän tätä katsellessa lepää kiireisinkin sielu.

Seuraava aamu valkeni ja se saatiin aloittaa taas yhteisellä rukoushetkellä seurakuntalaisten kanssa. Sen jälkeen alettiinkin valmistella illan pizza-perjantaita, joka oli 13-18- vuotiaille suunnattu illanvietto Cafe Ruken tiloissa, joka siis sijaitsi seurakunnan alakerrassa. Illan rakennetta hahmoteltiin ja jakauduimme eri ryhmiin, osa lähti kauppaan ostamaan pizzatarvikkeita, osa jäi järjestämään tiloja kuntoon ja loput lähtivät kadulle jakamaan kutsuja nuorille iltaa varten. Mikkelin helluntaiseurakunnan suureksi rikkaudeksi osoittautui joukko maahanmuuttajanuoria, joita saimme erityisesti viikonlopun aikana tavata ja viettää aikaa heidän kanssaan. Heistä saimme suuren avun myös pizzojen valmistukseen. Follow sai palvella kyseisen illan aikana monella saralla; saimme kuulla musiikkiesityksiä, todistuksia sekä nähdä draaman. Spesiaalina koko kuluneen syksyn ajan (huippu koreografimme Inan toimesta) opeteltu  tanssi sai myös ensiesityksensä. Ilta kului yhdessä pelaillen, syöden, jutellen ja nauttien hyvästä seurasta. Kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa, joten ohessa tunnelmointia illalta.

 

  Tanssimme ensiesitys.

Tanssimme ensiesitys.


Toiseksi viimeinen aamu valkeni tälle sakille aiempia aikaisemmin, kun suuntasimme aikaisin aamusta seurakunnan leirikeskukselle syyspäivän talkoisiin avuksi. Allekirjoittaneen kokemukset talkootunneista jäivät vähäisiksi päivystyksessä vierähtäneen päivän vuoksi, mutta muilta varmistaneena päivä kului pitkälti haravoinnin ja mökkien siivouksen lomassa. Päivän päätteeksi pääsimme vielä osallistumaan iltatilaisuuteen jo yllä aikaisemmin mainittujen vastuiden merkeissä. Sunnuntaina olimme mukana päiväkokouksen aikana pyhäkoulun opetuksessa draaman muodossa. Muuten ohjelmassa olikin pitkälti ihmisten kanssa jutustelua ja olemista pitkin päivää. Ennen kuin tavarat pakkailtiin autoon ja siivoilimme jälkiämme viikon jäljiltä, oli jäljellä vielä ystävyyden ilta, johon osallistui paljon maahanmuuttaja nuoria sekä perheitä. Yhteen kokoonnuttiin syömään hyvää Irakilaista ruokaa ja viettämään aikaa toistemme seurassa. 

  Muut kantoivat risuja, Tommi koko puun.

Muut kantoivat risuja, Tommi koko puun.

  Rrrrreippaita talkoolaisia..

Rrrrreippaita talkoolaisia..

  Sunnuntain jumalanpalveluksessa seurakuntakin sai kuulla, mitä olemme viikon aikana puuhailleet.

Sunnuntain jumalanpalveluksessa seurakuntakin sai kuulla, mitä olemme viikon aikana puuhailleet.

  Osa followlaisista oli mukana pyhäkoulussa. Oli kuulemma toimivin pyhis, mitä ovat koskaan nähneet.. ;)

Osa followlaisista oli mukana pyhäkoulussa. Oli kuulemma toimivin pyhis, mitä ovat koskaan nähneet.. ;)

Kaiken kaikkiaan viikko oli erittäin antoisa ja auttoi astumaan myös oman mukavuuden kehänsä ulkopuolelle. Itselleni päällimmäisin sana, joka kiteyttää mielestäni koko viikon tapahtumat hyvin  on yhteys. Seurakunnasta paistoi pitkälle keskinäinen yhteys ja yhteen hiileen puhaltaminen. Oli upea nähdä vauvasta vaariin joukko ihmisiä palvelemassa kukin omine lahjoineen  Jumalaa. Palvelemassa lisäksi toinen toistaan lähimmäisenrakkauden kautta ja vilpittömästi koko sydämestä. Yhteys myös erityisesti meidän 12 opetuslapsen (+ T, J ja J) välillä on jotain hyvin erityistä. Sillä onhan kyseessä niin saumattomaksi muodostunut poppoo näinkin lyhyessä ajassa kuin tämä pari kuukautta. Toinen toisiamme tukien, nostaen ja rohkaisten päivittäin. Syvä kiitollisuus valtaa sydämen jo tähän asti kuluneesta syksystä, mutta ei herkistellä liikoja ihan vielä. Onneksi viikkoja on jäljellä ihan mukava määrä niin täällä Keuruun suojassa kuin Thaimaan porottavan kuumassa helteessäkin. 

  Meirän poppoo muutamaa kasvoa lukuunottamatta.

Meirän poppoo muutamaa kasvoa lukuunottamatta.

  Tässä vielä kasvot kirjoittajalle :)

Tässä vielä kasvot kirjoittajalle :)

Lämpimin terkuin, Veera.

Comment

< TAKAISIN