Shalom!

Syyslomaviikko on ensijaisesti lepoa varten, joten johdonmukaisuuden nimissä opiskelijablogin viralliset opiskelijakirjurit on vapautettu tämän viikon kirjoitusvastuusta. Siispä äänessä tällä kertaa Jessika – toinen Follow:n apuohjaajista. Lomateemaan liittyen ajattelin jakaa muutaman ajatuksen levosta.

Muutama vuosi sitten valmistelin lepoaiheista saarnaa ja pohdin sanontaa ”lepää rauhassa.” Varsin käyttökelpoinen fraasi, mutta hieman hassu nykyisessä käyttöyhteydessään. Mielestäni olisi huomattavasti taloudellisempaa painattaa kyseinen teksti esimerkiksi valmistujaiskorttiin tai viljellä sitä tuttujen ilmausten kuten ”koita jaksaa” tai ”pärjäile” tilalla vainajalle toivottelun sijaan. Eihän siinä sinänsä kukaan mitään menetä, vaikka sitä edesmenneiden läheisten saatetekstinä käytetäänkin, mutta totta puhuakseni uskon, että toivotuksen kohteen ollessa hengissä hyöty olisi verrattain suurempi. Ihminen tarvitsee lepoa – ennen kaikkea silloin, kun henkitorvessa vielä pihisee.

Tässä kohtaa olisi varmaankin hyvä yrittää määritellä, mitä on lepo tai missä yhteydessä Raamattu sitä käyttää. Vaikuttaisi siltä, että Raamattu puhuu levosta (ja kehoittaa siihen) ikään kuin kahdessa tasossa, jotka palvelevat toinen toisiaan. Ensimmäinen ”levon taso” on lepoa siinä merkityksessä kuin me sen arkikielessä ymmärrämme. Sivistyssanakirjan määritelmä levolle toimii kelvollisena suunnannäyttäjänä: ”tila, jolloin työ tm. rasitus on [lepäämistä varten] keskeytyksissä tai lopussa.” Pysähtymistä, huilaamista, olemista. 

Jo luomiskertomuksessa Raamatun alkulehdillä Jumala itse antaa meille esimerkin lepäämisestä, kun Hän lepää seitsemäntenä päivänä kaikesta työstänsä (1. Moos. 2:2). Eräs kotiseurakuntani pastoreista kiinnitti huomioni tähän merkittävään seikkaan: luomistyön varsinainen huipentuma ei ollutkaan ihminen, vaan lepo. Toinen itselleni merkittävä kertomus, joka on antanut ajattelemisen aihetta lepoon ja pysähtymiseen liittyen, löytyy Luukkaan evankeliumin 10. luvun lopusta. Kertomuksessa Marian ja Martan osia vertaillaan: Martta touhottaa minkä ehtii, kun Maria istuu Jeesuksen jalkojen juuressa ja kuuntelee. Jeesuksen suhtautuminen tilanteeseen hämmästyttää etenkin nyky-yhteiskunnan kasvattia, joka on varttunut vallitsevan tehokkuusajattelun pauhinassa. Jeesus ei antanutkaan arvoa ensisijaisesti askareiden määrälle tai sille, miten tehokkaasti ne tuli suoritettua, vaan kyvylle pysähtyä, olla ja kuunnella.

Toinen, ehkä hieman syvempi ja laajempi ”levon taso”, kiteytyy ilmaisussa ”elää levosta käsin”. Niin kuin jokainen varmasti ymmärtää, lepo ei ole yksinomaan kaikesta tekemisestä pidättäytymistä ja sohvalla loikoilemista, vaan myös (ideaalitilassa) elämää ja arkea (tekemistä) yleisesti värittävä sävy. Levollisuuden sävy. Uskoakseni levosta käsin eläminen liittyy melkeinpä erottamattomasti Jumalaan (uskomiseen ja) luottamiseen ja sitä kautta koettavaan rauhaan. (Joh. 14:1; Matt. 11:28-30) Toisaalta siihen liittyy myös oman itsensä kohtaaminen syvimpiä sopukoita myöden. Itsensä kohtaaminen taas on mahdollista ainoastaan ympäristössä, jossa ihminen on rakkauden ympäröimä. Yhteys Jumalaan ja sen kautta saadut kokemukset pyyteettömästä rakkaudesta ja hyväksynnästä (jotka tosin konkretisoituvat pitkälti ympärillä olevien ihmisten kautta) tarjoavat mahdollisuuden itsensä kohtaamiselle. Mitä syvemmin identiteettimme on juurtunut Kristukseen, sitä vakuuttuneempia voimme olla omasta arvostamme ja rakastettavuudestamme. On myös huomattavasti helpompaa antaa itselleen lupa levätä, jos identiteetti ei riipu omien suoritusten varassa.

Tommy Hellsten tiivistää mielestäni hyvin levon ja tehokkuuden välisen dynamiikan valottaen samalla sitä, miltä levosta käsin eläminen näyttää: ”Voimme siis todeta, että kun levollisuus yhdistyy rohkeuteen, syntyy paradoksaalinen tehokkuus: ihminen tekee vähemmän, mutta saa enemmän aikaan. Hän tekee vähemmän siksi, että hänellä on itsessään lepo. Hän ohjautuu syvältä omasta persoonastaan, ja sen tähden tekemisen paljous ei ole hänelle itsetarkoitus. Hän valitsee oikeat asiat siksi että hänen arvostelukykynsä on nyt parempi. Samalla hän on saanut sisäistä turvaa joka johtaa siihen että hänessä on uudenlaista rohkeutta. Hän uskaltaa olla persoonana läsnä siinä mitä hän tekee ja siksi hän löytää uusia ja luovia ratkaisuja. Tämä johtaa tehokkuuden lisääntymiseen. Tehokkuuden tapahtumapaikka on tällöin lepo.”

Mainitsemisen arvoista on myös, että Jumala ei ole se, joka polttaa meidät loppuun. Ei, vaikka Hänestä käytetäänkin ilmaisua ”kuluttava tuli”. Hänen maailmassaan opintotukikuukaudet eivät lopu, vaikka eteneminen tai suoriutuminen olisikin joskus hitaampaa. Jumala on taatusti tietoinen rajallisuudestamme: Hän tietää, että voimavaramme eivät ole ehtymättömiä. Mikäli joskus törmäisimme Jumalan valtakunnan talouskatsaukseen, luulen, ettei olisi juurikaan väliä, onko matematiikan oppimäärämme ollut lyhyt vai pitkä. Meidän olisi joka tapauksessa todennäköisesti hyvin vaikea ymmärtää sitä. Itse asiassa en usko alkuunkaan, että lepo näyttäytyisi miinusmerkkisenä – päinvastoin. Olisi toivottavaa, että vastaavanlainen suhtautuminen lepoon näkyisi myös seurakunnissa. Siellä, jos missä, siihen tulisi kehoittaa ja kannustaa.

Se, minkä kukin kokee levoksi, on totta kai persoonakohtaista. Jollekin lepoa on pieni puuhastelu, vaikkapa silittäminen (itse en tiedä mitään pahempaa), kun taas joku kokee lepäävänsä vasta, kun saa heittää jalat kattoon ja ummistaa silmät. Lisäksi elämäntilanteella on merkittävä vaikutus siihen, miten paljon ihminen kulloinkin tarvitsee lepolepoa. Uskon, että elämässämme on ajanjaksoja, jolloin levontarve on suurempi, ja joskus taas toisin päin. Toisaalta taas on olemassa ihmisiä, joiden akku vain on yksinkertaisesti kestävämpi kuin toisten. Toisin sanoen, energiavarastomme ovat erisuuruisia. Oli miten oli, tarve levolle on yhteinen eikä sitä tarvitse hävetä.

Harmillista kyllä, lomaa ja lepoa voi harvoin käyttää synonyymeina. Arkemme on niin kiireistä ja työntäyteistä, että lomalle jää hoidettavaksi yhtä sun toista. Varaston ovi pitäisi maalata, kodinhoitohuone täytyisi siivota, papan luonakin olisi ehdittävä käymään ja talvirenkaat olisi pakko vaihtaa. On totta, että isovanhempien luona käyminen voi olla voimaannuttavaa ja mukavaa, siinä missä talvirenkaiden vaihtokin saattaa olla rentouttavaa ja piristävää. Jos tilanne on kuitenkin se, että elämämme on lomaa myöden yhtä "to do" -listaa, saattaisi pieni tilannekatsaus korjausehdotuksineen olla paikallaan.  Toivon mukaan kuitenkin ne, joiden kohdalla tämä viikko on nimetty lomaviikoksi, ovat ehtineet levätä – kuorsaten tai ovia maalaten.

Oli lomaa tai ei, Jeesuksen sanoihin on hyvä päättää: "Rauhan minä jätän teille: minun rauhani – sen minä annan teille. En minä anna teille niin kuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne olko levoton älköönkä pelätkö." (Joh. 14:27) Uskon, että tässä rauhassa levollisuuden sävy elämässämme saa voimistua. Siinä on hyvä levätä ja siitä käsin on hyvä elää. Ja oikeastaan, jos Jeesus lähettäisi minulle kortin huomenna, voisin vallan hyvin kuvitella, että siinä lukisi "Rest in peace, Jessika!  T. Jeesus" ;) Lepäilkää siis rauhassa!

 

- Jessika

 

Loppukevennykseksi vielä muutaman followlaisen lomasuunnitelmia ja heidän ajatuksiaan levosta :)

 Veera, 19v.

Veera, 19v.

Millainen olet? Kuvaile itseäsi kolmella adjektiivilla.

- Empaattinen, hymyilevä, positiivinen.

Jos saisit elää jonkun päivän uudelleen, eläisitkö? Jos eläisit, minkä ja miksi?

- En ehkä eläis. Kaikki, mitä on tapahtunut ja on tullu tehtyä, niin sillä on ollu tarkoituksensa.

Onko syyslomasuunnitelmia?

- Kaverin polttarit ja lepoa mahdollisimman paljon.

Mitä on mielestäsi lepo? Entä "levosta käsin eläminen"?

- Sitä, ettei oo ainakaan mitään suunniteltua tekemistä ja voi hetken mielijohteesta tehdä sitä, mistä tykkää. Levosta käsin eläminen on sitä, että kaikki on jollain tavalla tasapainossa ja on energiaa tehdä asioita. Ei tarkoita esimerkiksi pelkästään nukkumista, vaan sitä, että on sillä lailla sinut itsensä kanssa, että on helppo olla. 

Lomavinkkejä viikon lomalle?

- Jos mahdollista, sulje puhelin. Vietä aikaa sellaisten ihmisten kanssa, jotka on niitä lähimpiä eivätkä tuo mitään ylimääräistä stressiä. Syö ja nuku hyvin.

 Miika, 21v.

Miika, 21v.

Millainen olet? Kuvaile itseäsi kolmella adjektiivilla.

- Rauhallinen, kaikesta innostuva, kärsivällinen.

Jos saisit elää jonkun päivän uudelleen, eläisitkö? Jos eläisit, minkä ja miksi?

- Jaa-a. Emmää tiedä, aika hyvin on tullu elettyä tähän asti. Hyvät ja huonot päivät on ollu rakennukseksi itselle. Ehkä jonkun lomapäivän voisin elää.

Onko syyslomasuunnitelmia?

- Mahdollisesti paljon lepoa. Pikkuisen reissuvalmisteluja ja töitä.

Mitä on mielestäsi lepo? Entä "levosta käsin eläminen"?

- Lepo on sitä, että pystyy unohtamaan hetkeksi kaiken ja antaan itelleen aikaa ja nauttia hetken. Levosta käsin eläminen on taas sitä, että pystyis elään pelastusvarmuuden kautta. Ei stressaa turhista ja on jollain lailla tietoisuus, että kaikki tulee menemään hyvin. Ei rakenna liikaa oman yrittämisen varaan.

Lomavinkkejä viikon lomalle?

- Nuku hyvin, käy ulkona käppäilemässä, kuuntele hyvää musiikkia ja syö hyvin. Niillä pärjää pitkälle!

 Saara, 23v.

Saara, 23v.

Millainen olet? Kuvaile itseäsi kolmella adjektiivilla.

- Vähän jääräpäinen, tarkkaan harkitseva, joskus ihan mukava ;).

Jos saisit elää jonkun päivän uudelleen, eläisitkö? Jos eläisit, minkä ja miksi?

- On monia todella mukavia päiviä, jotka olis periaatteessa kiva elää uudestaan, mutta eiköhän huippupäiviä tule aina uusiakin. Jos voisi jostain erittäin pieleen menneestä päivästä korjata virheensä, niin sellaisen voisi elää uudelleen.

Onko syyslomasuunnitelmia?

- Ei oo. Kotona porukoiden luona ja kavereiden kanssa.

Mitä on mielestäsi lepo? Entä "levosta käsin eläminen"?

- Lepo on stressitön olotila. Levosta käsin eläminen on tavallaan sitä, että se, mitä sä teet, ei määritä sitä, kuka sä oot. Oma identiteetti on Jumalassa ja se, mitä tekee, on sellaista, mistä nauttii. Saa tehdä asioita rauhassa ilman paineita, eikä tarvitse miettiä liikoja, onnistuuko siinä vai ei. 

Lomavinkkejä viikon lomalle?

- Nuku tarpeeksi ja ei liikaa aikatauluja.

Comment

< TAKAISIN