Tiistaiaamuna survoimme laukkumme täyteen ja lähdimme Bangkokista thaimaalaisella lentokoneella kohti pohjoisen Chiang Maita. Vietimme päivän suloisessa Chiang Maissa, Hang Dongin alueella  nautiskellen The River seurakunnan -hotellin viheralueesta sekä suositusta uima-altaasta. Samalla pääsimme tutustumaan Riverin ihanaan vapaaehtoisten joukkioon, sekä tutustumaan jo ensimmäisenä iltana heidän kotivierailutyömuotoonsa, joka muistutti suomalaista solutoimintaa. Oli avartavaa päästä jakamaan paikallisille omasta elämästä, kuunnella heidän kokemuksiaan, sekä nauttia samalla heidän valmistamaansa ateriaa paikalliseen tapaan. 

Keskiviikko iltapäivänä pakkasimme jälleen tavaramme pieniin minibusseihin ja lähdimme ajamaan kohti vuoria ja Karen – heimon alueita. Yövyimme kaksi yötä paikallisen pikkukylän uskovaisen Yingvitin luona, jonka vieraanvaraisuus ja sydämellisyys puhuttelivat varmasti meitä kaikkia. Maaseudulla saimme huomata sen, ettei Thaimaa ole milloinkaan ja missään hiljainen; kaupungeissa on jatkuva liikenteenmelu, kun taas maaseudulla kovaääninen eläinten, hyönteisten, koirien ja kukkojen ääntely. Ja jos Bangkokissa kärsittiin jatkuvasta kuumuudesta ja hiestä, pääsimme vuoristossa vaihteeksi tärisemään kylmyydestä iltaisin ja aamuisin. 

  Välillä ollaan saatu kokea hauskoja hetkiä paikallisten englannin kielen kanssa. Edessänne näette bussikuskin "iso joulukuusi" - paikan. Kuvassa Toni. 

Välillä ollaan saatu kokea hauskoja hetkiä paikallisten englannin kielen kanssa. Edessänne näette bussikuskin "iso joulukuusi" - paikan. Kuvassa Toni. 

Heti ensimmäisenä vuoristoaamuna lähdimme 6.30 kävelemään kohti läheistä vuoren huippua. Sumu peittosi ympäristön ja kaikkialla näytti erään followlaisen sanoin "kuin Jumala olisi unohtanut savukoneen päälle". Keskellä sumua silmien eteen avautuivat kuitenkin uskomattomat vuoristomaisemat, joihin auringonsäteetkin vasta loivat ensisilmäyksiään sinä aamuna. 

  Matkalla vuoristoon saimme ihastella upeita vuoristomaisemia auringonlaskun kera. 

Matkalla vuoristoon saimme ihastella upeita vuoristomaisemia auringonlaskun kera. 

  Ensimmäisenä vuoristoaamuna kiipesimme 6.30 katsomaan auringonnousua. 

Ensimmäisenä vuoristoaamuna kiipesimme 6.30 katsomaan auringonnousua. 

Lähdimme aamuisen kokemuksen jälkeen parin tunnin matkan päässä olevaan pieneen kylään. Vierailu siellä oli hyvin puhutteleva ja koskettava. Kukaan ulkomaalainen ihminen ei ollut vieraillut aiemmin siinä kylässä, eikä kylässä asunut kuin kaksi kristittyä perhettä. Muut ihmiset noilla seuduilla ovat pääasiassa animisteja, eli henkilöitä, jotka uskovat, että kaikella (olioilla, esineillä jne) on sielu. 
Kylässä opetimme heille muutaman tanssin  ja mukanamme vuorilla ollut australialainen Riverin työntekijä  Tim esitti ja hauskuutti taikatempuilla. Ihmiset nauttivat vierailustamme ja lopuksi saimme rukoilla ja siunata kristittyjä perheitä.   
Seuraavana päivänä hyvästelimme jälleen yhden paikan ja lähdimme vuoristoalueen kauimpaan paikkaan Meseranian kaupunkiin ja siellä olevaan seurakuntaan. Matkan varrella pääsimme kylläkin kenties hienoimpaan ja eksoottisimpaan Thaimaa-kokemukseen päästessämme kahlaamaan suuren luolaston läpi ja peseytymään ”vesiputouksilla”.  Se oli kuin suoraan elokuvista!

  Kylä, jossa kukaan ei ollut tavannut ulkomaalaisia ihmisiä. Kuvassa paikallisten koteja. 

Kylä, jossa kukaan ei ollut tavannut ulkomaalaisia ihmisiä. Kuvassa paikallisten koteja. 

  Yksi ilta teimme Timin johdolla rukouskävelyn, jossa tutustuimme paikallisen kylän asukkaisiin. 

Yksi ilta teimme Timin johdolla rukouskävelyn, jossa tutustuimme paikallisen kylän asukkaisiin. 

  Vieraanvaraisen Yingvitin olohuone, jossa majoituimme. 

Vieraanvaraisen Yingvitin olohuone, jossa majoituimme. 

  Ryhmäkuva Yingvitin kotoa lähtiessä.  Yingvit kuvassa nojaamassa teranssin aitaan . 

Ryhmäkuva Yingvitin kotoa lähtiessä.  Yingvit kuvassa nojaamassa teranssin aitaan

  Ina voimailemassa ennen luolaan menoa. 

Ina voimailemassa ennen luolaan menoa. 

  Saara Ve. peseytymässä vesiputouksen alla. 

Saara Ve. peseytymässä vesiputouksen alla. 

  Ina, Veera ja Marika onnellisina luolaston läpi kulkemisen ja vesiputouksien jälkeen.

Ina, Veera ja Marika onnellisina luolaston läpi kulkemisen ja vesiputouksien jälkeen.

Lauantaiaamuna pääsimme järjestämään seudun lapsille ja nuorille Kids Clubin. Siellä pääsimme tanssittamaan, leikittämään ja viihdyttämään paikallisia lapsia monin eri tavoin. Saman päivän iltapäivällä lähdimme käymään virkistäytymässä kuumilla lähteillä, joissa vedenlämpötilat olivat huimat 47- astetta. Kuumassa ilmassa kuuma vesi tuntui villille, mutta rentouttavalle. 

  Ryhmämme nautiskelemassa kuumilla lähteillä. 

Ryhmämme nautiskelemassa kuumilla lähteillä. 

Seurakunnassa pidettiin joka päivä karismaattisia herätyskokouksia. Paikalle tuli aina kirkon täydeltä ihmisiä ja tilaisuudet kestivät lähes aina kolme tuntia. Kokouksissa ryhmäläisemme pääsivät todistamaan ja laulamaan, ja Tommi ja Jessika myös saarnaamaan. Tilaisuuksissa oli myös paikallisten oma ylistysryhmä, sekä rukouspalvelu, johon me osallistuimme palvelijoina. 
Sunnuntaiaamuna jo väsymyksen painaessa meitä, oli meillä vielä kolme kokousta. Aamulla olimme mukana jumalanpalveluksessa, sekä osa porukasta oli järjestämässä samaan aikaan tapahtuvaa lasten jumalanpalvelusta/pyhäkoulua. Pyhäkoulun järjestäminen ilman yhteistä kieltä oli mielenkiintoinen ja siunaava kokemus. Opetimme tulkin välityksellä heille pienen opetuksen, sekä ohjasimme heille leikkejä, lauluja ja pienen askartelun. Pyhäkoulussa oli lähes 40 lasta. 

  Mae Sariang -kylän kirkon Kids Clubissa leikkimässä. Tommi sai pienen leikkikaverin.   

Mae Sariang -kylän kirkon Kids Clubissa leikkimässä. Tommi sai pienen leikkikaverin.   

  Kuva erään illan herätyskokouksesta.

Kuva erään illan herätyskokouksesta.

  Lasten pyhäkoulussa lapset kuuntelivat ja lauloivat Jannen, Joonan, Inan ja Saara Vesalan laulua. Kuvassa Jua tulkkaamassa oikealla. 

Lasten pyhäkoulussa lapset kuuntelivat ja lauloivat Jannen, Joonan, Inan ja Saara Vesalan laulua. Kuvassa Jua tulkkaamassa oikealla. 

DSC07117.JPG
  Janne ja Joona poseeraavat paikallisten pikku prinssien kanssa. 

Janne ja Joona poseeraavat paikallisten pikku prinssien kanssa. 

Iltapäivällä kirkolla järjestettiin naistenkokous, ja illalla meillä oli viimeinen herätyskokous. Tuolloin sanoimme myös hyvästit paikallisille ja saimme heiltä ikimuistoiset Karen -heimon laukut. Vuoristoviikkomme oli varmasti jokaisesta meistä ikimuistoinen ja pysäyttävä. Paikallisten ihmisten kohtaaminen oli uutta ja hyvin koskettavaa. Se pisti miettimään omia arvojamme, materilistisuuttamme sekä onnellisuuttamme. Suurin osa ihmisistä vaikutti hyvin onnellisilta, vaikkeivat he omistaneet juuri mitään. Monissa kyläpaikoissa, missä kävimme, ei ihmisillä ollut ainuttakaan huonekalua. Juoksevaa vettä ei myöskään ollut ja silti nämä ihmiset osoittivat meille äärettömän suurta vieraanvaraisuutta, rakkautta ja kunnioitusta. He palvelivat meitä enemmän kuin me heitä, vaikka olimme tulleet auttamaan heitä. Se oli uskomatonta. 

  Eve neljän upean prinsessan kanssa. 

Eve neljän upean prinsessan kanssa. 

  Miika, Joona ja Tommi taiteilemassa Tetriksessä. 

Miika, Joona ja Tommi taiteilemassa Tetriksessä. 

<3:llä Eve

Comment

< TAKAISIN