Viewing entries tagged
#followthaimaa

Antaisitko minulle vettä?

Comment

Antaisitko minulle vettä?

Raamatussa kerrotaan kertomus samarialaisesta naisesta, jonka luokse Jeesus tuli pyytämään vettä janoonsa. Tuon ajan kulttuurissa tuollainen käytös oli ennenkuulumatonta, sillä naista ei arvostettu, eivätkä juutalaiset seurustelleet samarialaisten kanssa. Sen lisäksi nainen oli julkisyntinen ollessaan seitsemän eri miehen kanssa. Jeesus ei kuitenkaan välittänyt naisen asemasta yhteiskunnassa eikä hänen taustoistaan. Hän piti naista samanarvoisena ja jopa ylempänä itseään pyytäessään naiselta apua omaan vaivaansa.

Thaimaan aktiossa työmme ytimenä toimi tämä Raamatun kertomus ja sen sanoma konkretisoitui meille arkipäivämme elämässä. Kohdatessamme ihmisiä emme välittäneet heidän taustoistaan, emme siitä, olimmeko samasta uskonnosta tai samanmielisiä. Kohtasimme heitä ihmisinä, jotka tarvitsevat rakkautta ja yhteyttä muihin. Emme halunneet kohdata heitä viisaina länsimaalaisina, vaan ihmisinä, jotka halusivat oppia thaimaalaisilta heidän kulttuuristaan, tavoistaan, uskonnostaan ja elämästään. Asetuimme heidän tasolleen ja toisinaan jopa avuttomina ja nöyrinä heidän alapuolelleen. Näin me saimme heihin todellisen yhteyden, pääsimme heidän rinnalleen ja rikoimme muuria, mikä kenties olisi syntynyt, jos olisimme menneet heidän luoksensa länsimäiseen tyyliimme.

Ymmärsin tästä Raamatun kertomuksesta sekä tavastamme kohdata ihmisiä, mitä todellisuudessa tarkoittaa Raamatun sanoma asettua toistemme alapuolelle. Opin Thaimaassa enemmän, mitä on nostaa lähimmäinen itsensä yläpuolelle ilman että kuitenkaan vähättelisi itseään. Näin, mitä todella saa aikaan se, kun vilpittömästi lähestymme ihmisiä rakkaudella ja sopivalla uteliaisuudella. Se oli avain ihmisten sydämiin. Toisinaan jouduimme toimimaan ihmisten kanssa ilman yhteistä kieltä. Silloin yhteyden avaamiseksi ja evankeliumin kertomiseksi nousivat todella arvoonsa rakkaus. Pieni hymy, käsien nosto kiitokseksi ja kunnioitukseksi, avun tarjoaminen ja pyytäminen käsiliikkein olivat keinoja osoittaa ja välittää Jumalan ylitsevuotavaa rakkautta.

Useamman kerran Thaimaan aktiossa saimme kokea myös ihmeellistä rakkautta paikallisilta. Etenkin vuoristossa ollessamme, missä ihmiset elävät meidän länsimaisesta näkökulmastamme äärimmäisessä köyhyydessä, saimme huomata, miten ihmisten onni ja lähimmäisen rakkaus eivät riipu heidän ulkoisista puitteistaan. Koin jopa suurta vääryyttä vuoristossa, kun saimme paikallisilta niin paljon rakkautta ja apua, vaikka tarkoitus oli ollut se, että me menisimme auttamaan heitä. Se tuntui uskomattomalta ja herkisti varmasti kaikkien meidän sydämemme. Rakkaus saa ihmeitä aikaan. Rakkaus murtaa muureja. Rakkaus luo yhteyttä toisiimme. Rakkaus voi avata lukkoja. Rakkaus on kieli kaikkeen maailmaan.

Lomahommia..

Lomahommia..

Vesijumppaa.

Vesijumppaa.

Rakkaudella Eve

Rakkaudella Eve

Comment

Lomalla viimeinkin - vai miten se meni?

Comment

Lomalla viimeinkin - vai miten se meni?

Tämän postauksen funktiona on esitellä kolmannen aktioviikkomme huippuhetkiä Chiang Maista sekä pröystäillä hieman paratiisisaarilomallamme periaatteella ;) Toteutus periaatteella "kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa".

Mestoilla Chiang Maissa..

Mestoilla Chiang Maissa..

ja meille oli sijaa majatalossa...

ja meille oli sijaa majatalossa...

Mutta suurin niistä on rakkaus. Ja sitä saimme totisesti kokea, kun River -tiimin jäsenet palvelivat meitä viiden päivän ajan.

Mutta suurin niistä on rakkaus. Ja sitä saimme totisesti kokea, kun River -tiimin jäsenet palvelivat meitä viiden päivän ajan.

Aamuisin osallistuimme River -tiimin aamuhartauksiin.

Aamuisin osallistuimme River -tiimin aamuhartauksiin.

Osa porukastamme pääsi käytännön hommiin kunnostamaan erään vanhemman rouvan taloa. 

Osa porukastamme pääsi käytännön hommiin kunnostamaan erään vanhemman rouvan taloa. 

Tuli ilta ja katto ei enää vuotanut. Niin oli hyvä.

Tuli ilta ja katto ei enää vuotanut. Niin oli hyvä.

On toki tilanteita, joissa suljettu portti on (syystä) suljettu portti, ja tilanteita, joissa emme voi muuta kuin odottaa, että joku aukaisee oikean portin. On kuitenkin myös tilanteita, joissa meidän tulee kiivetä portin yli ja aukaista se muille.   

On toki tilanteita, joissa suljettu portti on (syystä) suljettu portti, ja tilanteita, joissa emme voi muuta kuin odottaa, että joku aukaisee oikean portin. On kuitenkin myös tilanteita, joissa meidän tulee kiivetä portin yli ja aukaista se muille. 

ja jäihän opetuslapsille aikaa leikkiäkin :)

ja jäihän opetuslapsille aikaa leikkiäkin :)

Muutamana iltana kävimme Chiang Main basaareilla ja syömässä.

Muutamana iltana kävimme Chiang Main basaareilla ja syömässä.

Yhtä vapaailtapäivää vietimme paikallisessa vesipuistossa. 

Yhtä vapaailtapäivää vietimme paikallisessa vesipuistossa. 

7,5m. ja nimenomaan seitsemän ja PUOLI.

7,5m. ja nimenomaan seitsemän ja PUOLI.

Monet meistä nauttivat myös semihermeettisistä jäätelöannoksista.. mutta täytyy kyllä todeta, että prameasta ulkomuodostaan huolimatta suomalaiselle jäätelölle ei tämäkään vetänyt vertoja.

Monet meistä nauttivat myös semihermeettisistä jäätelöannoksista.. mutta täytyy kyllä todeta, että prameasta ulkomuodostaan huolimatta suomalaiselle jäätelölle ei tämäkään vetänyt vertoja.

Kaikki hyvä loppuu aikanaan, niin myös päivä vesipuistossa.

Kaikki hyvä loppuu aikanaan, niin myös päivä vesipuistossa.

Useampana päivänä kävimme River -tiimiläisten kanssa kotivierailuilla. Kuvassa Sanna ja Eve.

Useampana päivänä kävimme River -tiimiläisten kanssa kotivierailuilla. Kuvassa Sanna ja Eve.

Raamatunlukuohjelman kanssakin edettiin hitaasti mutta varmasti..

Raamatunlukuohjelman kanssakin edettiin hitaasti mutta varmasti..

Basaarireissut kostautuivat reissun loppupuolella, kun oli turvauduttava oman pihan antimiin.. 

Basaarireissut kostautuivat reissun loppupuolella, kun oli turvauduttava oman pihan antimiin.. 

Teimme Chiang Maissa vastaavanlaisen kierroksen kuin Bangkokissa, jonka aikana Erik esitteli meille "nähtävyyksiä" ja kertoi paikallisen työn juurista.

Teimme Chiang Maissa vastaavanlaisen kierroksen kuin Bangkokissa, jonka aikana Erik esitteli meille "nähtävyyksiä" ja kertoi paikallisen työn juurista.

Kolmannen viikon perjantaiaamuna olikin sitten viimeinen päivämme Chiang Maissa. Hyppäsimme iltapäivällä junaan, joka kiikutti meidät Bangkokiin läpi öisen Thaimaan.

Kolmannen viikon perjantaiaamuna olikin sitten viimeinen päivämme Chiang Maissa. Hyppäsimme iltapäivällä junaan, joka kiikutti meidät Bangkokiin läpi öisen Thaimaan.

14h junamatka alkoi vallan hilpeissä merkeissä.

14h junamatka alkoi vallan hilpeissä merkeissä.

ja hilpeä meno jatkui nukkumaanmenoon saakka.

ja hilpeä meno jatkui nukkumaanmenoon saakka.

Materiaalia lauantailta. Nähtävästi loman tarve oli verrattain suuri :D

Materiaalia lauantailta. Nähtävästi loman tarve oli verrattain suuri :D

Sunnuntaina suuntasimme kohti paratiisisaarta. Ameeeeen.

Sunnuntaina suuntasimme kohti paratiisisaarta. Ameeeeen.

007 ja tytöt.

007 ja tytöt.

vene4.JPG

eikä parariisisaari ollut liioittelua.

Iltauinnilla.

Iltauinnilla.

Jokainen meistä voi olla oman elämänsä delfiini - tai valas.

Jokainen meistä voi olla oman elämänsä delfiini - tai valas.

Päivittäin vertailimme päivetysasteita.. tai kenellä päivetys, kenellä rusketus, kenellä puna.. Tosin en ole varma, vertailtiinko tässä ihon väriä vai säärikarvoituksen tuuheutta, mutta samapa tuo.

Päivittäin vertailimme päivetysasteita.. tai kenellä päivetys, kenellä rusketus, kenellä puna.. Tosin en ole varma, vertailtiinko tässä ihon väriä vai säärikarvoituksen tuuheutta, mutta samapa tuo.

Kelpo aamupalamaisemat.

Kelpo aamupalamaisemat.

ja viehän lomailu veronsa.. 

ja viehän lomailu veronsa.. 

Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin on hyvä päättää kolmas viikko.

-Jessika

Comment

Suurkaupungista vuoristokyliin

Comment

Suurkaupungista vuoristokyliin

Tiistaiaamuna survoimme laukkumme täyteen ja lähdimme Bangkokista thaimaalaisella lentokoneella kohti pohjoisen Chiang Maita. Vietimme päivän suloisessa Chiang Maissa, Hang Dongin alueella  nautiskellen The River seurakunnan -hotellin viheralueesta sekä suositusta uima-altaasta. Samalla pääsimme tutustumaan Riverin ihanaan vapaaehtoisten joukkioon, sekä tutustumaan jo ensimmäisenä iltana heidän kotivierailutyömuotoonsa, joka muistutti suomalaista solutoimintaa. Oli avartavaa päästä jakamaan paikallisille omasta elämästä, kuunnella heidän kokemuksiaan, sekä nauttia samalla heidän valmistamaansa ateriaa paikalliseen tapaan. 

Keskiviikko iltapäivänä pakkasimme jälleen tavaramme pieniin minibusseihin ja lähdimme ajamaan kohti vuoria ja Karen – heimon alueita. Yövyimme kaksi yötä paikallisen pikkukylän uskovaisen Yingvitin luona, jonka vieraanvaraisuus ja sydämellisyys puhuttelivat varmasti meitä kaikkia. Maaseudulla saimme huomata sen, ettei Thaimaa ole milloinkaan ja missään hiljainen; kaupungeissa on jatkuva liikenteenmelu, kun taas maaseudulla kovaääninen eläinten, hyönteisten, koirien ja kukkojen ääntely. Ja jos Bangkokissa kärsittiin jatkuvasta kuumuudesta ja hiestä, pääsimme vuoristossa vaihteeksi tärisemään kylmyydestä iltaisin ja aamuisin. 

Välillä ollaan saatu kokea hauskoja hetkiä paikallisten englannin kielen kanssa. Edessänne näette bussikuskin "iso joulukuusi" - paikan. Kuvassa Toni. 

Välillä ollaan saatu kokea hauskoja hetkiä paikallisten englannin kielen kanssa. Edessänne näette bussikuskin "iso joulukuusi" - paikan. Kuvassa Toni. 

Heti ensimmäisenä vuoristoaamuna lähdimme 6.30 kävelemään kohti läheistä vuoren huippua. Sumu peittosi ympäristön ja kaikkialla näytti erään followlaisen sanoin "kuin Jumala olisi unohtanut savukoneen päälle". Keskellä sumua silmien eteen avautuivat kuitenkin uskomattomat vuoristomaisemat, joihin auringonsäteetkin vasta loivat ensisilmäyksiään sinä aamuna. 

Matkalla vuoristoon saimme ihastella upeita vuoristomaisemia auringonlaskun kera. 

Matkalla vuoristoon saimme ihastella upeita vuoristomaisemia auringonlaskun kera. 

Ensimmäisenä vuoristoaamuna kiipesimme 6.30 katsomaan auringonnousua. 

Ensimmäisenä vuoristoaamuna kiipesimme 6.30 katsomaan auringonnousua. 

Lähdimme aamuisen kokemuksen jälkeen parin tunnin matkan päässä olevaan pieneen kylään. Vierailu siellä oli hyvin puhutteleva ja koskettava. Kukaan ulkomaalainen ihminen ei ollut vieraillut aiemmin siinä kylässä, eikä kylässä asunut kuin kaksi kristittyä perhettä. Muut ihmiset noilla seuduilla ovat pääasiassa animisteja, eli henkilöitä, jotka uskovat, että kaikella (olioilla, esineillä jne) on sielu. 
Kylässä opetimme heille muutaman tanssin  ja mukanamme vuorilla ollut australialainen Riverin työntekijä  Tim esitti ja hauskuutti taikatempuilla. Ihmiset nauttivat vierailustamme ja lopuksi saimme rukoilla ja siunata kristittyjä perheitä.   
Seuraavana päivänä hyvästelimme jälleen yhden paikan ja lähdimme vuoristoalueen kauimpaan paikkaan Meseranian kaupunkiin ja siellä olevaan seurakuntaan. Matkan varrella pääsimme kylläkin kenties hienoimpaan ja eksoottisimpaan Thaimaa-kokemukseen päästessämme kahlaamaan suuren luolaston läpi ja peseytymään ”vesiputouksilla”.  Se oli kuin suoraan elokuvista!

Kylä, jossa kukaan ei ollut tavannut ulkomaalaisia ihmisiä. Kuvassa paikallisten koteja. 

Kylä, jossa kukaan ei ollut tavannut ulkomaalaisia ihmisiä. Kuvassa paikallisten koteja. 

Yksi ilta teimme Timin johdolla rukouskävelyn, jossa tutustuimme paikallisen kylän asukkaisiin. 

Yksi ilta teimme Timin johdolla rukouskävelyn, jossa tutustuimme paikallisen kylän asukkaisiin. 

Vieraanvaraisen Yingvitin olohuone, jossa majoituimme. 

Vieraanvaraisen Yingvitin olohuone, jossa majoituimme. 

Ryhmäkuva Yingvitin kotoa lähtiessä.  Yingvit kuvassa nojaamassa teranssin aitaan . 

Ryhmäkuva Yingvitin kotoa lähtiessä.  Yingvit kuvassa nojaamassa teranssin aitaan

Ina voimailemassa ennen luolaan menoa. 

Ina voimailemassa ennen luolaan menoa. 

Saara Ve. peseytymässä vesiputouksen alla. 

Saara Ve. peseytymässä vesiputouksen alla. 

Ina, Veera ja Marika onnellisina luolaston läpi kulkemisen ja vesiputouksien jälkeen.

Ina, Veera ja Marika onnellisina luolaston läpi kulkemisen ja vesiputouksien jälkeen.

Lauantaiaamuna pääsimme järjestämään seudun lapsille ja nuorille Kids Clubin. Siellä pääsimme tanssittamaan, leikittämään ja viihdyttämään paikallisia lapsia monin eri tavoin. Saman päivän iltapäivällä lähdimme käymään virkistäytymässä kuumilla lähteillä, joissa vedenlämpötilat olivat huimat 47- astetta. Kuumassa ilmassa kuuma vesi tuntui villille, mutta rentouttavalle. 

Ryhmämme nautiskelemassa kuumilla lähteillä. 

Ryhmämme nautiskelemassa kuumilla lähteillä. 

Seurakunnassa pidettiin joka päivä karismaattisia herätyskokouksia. Paikalle tuli aina kirkon täydeltä ihmisiä ja tilaisuudet kestivät lähes aina kolme tuntia. Kokouksissa ryhmäläisemme pääsivät todistamaan ja laulamaan, ja Tommi ja Jessika myös saarnaamaan. Tilaisuuksissa oli myös paikallisten oma ylistysryhmä, sekä rukouspalvelu, johon me osallistuimme palvelijoina. 
Sunnuntaiaamuna jo väsymyksen painaessa meitä, oli meillä vielä kolme kokousta. Aamulla olimme mukana jumalanpalveluksessa, sekä osa porukasta oli järjestämässä samaan aikaan tapahtuvaa lasten jumalanpalvelusta/pyhäkoulua. Pyhäkoulun järjestäminen ilman yhteistä kieltä oli mielenkiintoinen ja siunaava kokemus. Opetimme tulkin välityksellä heille pienen opetuksen, sekä ohjasimme heille leikkejä, lauluja ja pienen askartelun. Pyhäkoulussa oli lähes 40 lasta. 

Mae Sariang -kylän kirkon Kids Clubissa leikkimässä. Tommi sai pienen leikkikaverin.   

Mae Sariang -kylän kirkon Kids Clubissa leikkimässä. Tommi sai pienen leikkikaverin.   

Kuva erään illan herätyskokouksesta.

Kuva erään illan herätyskokouksesta.

Lasten pyhäkoulussa lapset kuuntelivat ja lauloivat Jannen, Joonan, Inan ja Saara Vesalan laulua. Kuvassa Jua tulkkaamassa oikealla. 

Lasten pyhäkoulussa lapset kuuntelivat ja lauloivat Jannen, Joonan, Inan ja Saara Vesalan laulua. Kuvassa Jua tulkkaamassa oikealla. 

DSC07117.JPG
Janne ja Joona poseeraavat paikallisten pikku prinssien kanssa. 

Janne ja Joona poseeraavat paikallisten pikku prinssien kanssa. 

Iltapäivällä kirkolla järjestettiin naistenkokous, ja illalla meillä oli viimeinen herätyskokous. Tuolloin sanoimme myös hyvästit paikallisille ja saimme heiltä ikimuistoiset Karen -heimon laukut. Vuoristoviikkomme oli varmasti jokaisesta meistä ikimuistoinen ja pysäyttävä. Paikallisten ihmisten kohtaaminen oli uutta ja hyvin koskettavaa. Se pisti miettimään omia arvojamme, materilistisuuttamme sekä onnellisuuttamme. Suurin osa ihmisistä vaikutti hyvin onnellisilta, vaikkeivat he omistaneet juuri mitään. Monissa kyläpaikoissa, missä kävimme, ei ihmisillä ollut ainuttakaan huonekalua. Juoksevaa vettä ei myöskään ollut ja silti nämä ihmiset osoittivat meille äärettömän suurta vieraanvaraisuutta, rakkautta ja kunnioitusta. He palvelivat meitä enemmän kuin me heitä, vaikka olimme tulleet auttamaan heitä. Se oli uskomatonta. 

Eve neljän upean prinsessan kanssa. 

Eve neljän upean prinsessan kanssa. 

Miika, Joona ja Tommi taiteilemassa Tetriksessä. 

Miika, Joona ja Tommi taiteilemassa Tetriksessä. 

<3:llä Eve

Comment

Sinne ja takaisin - Bangkokista pohjoiseen

Comment

Sinne ja takaisin - Bangkokista pohjoiseen

Ohjelmamme painottui ensimmäisellä&nbsp;BKK viikolla yliopistolle, jossa vietimme monet päivät kohdaten ihmisiä&nbsp;tutustuen &nbsp;ja luoden yhteyttä heihin. Jaoimme koko viikon kutsuja launtaina järjestettävään Black and white -iltaan, jonka ideana oli viettää rento ja yhteisöllinen ilta luoden suhteita uusiin nuoriin.     Tässä yliopiston dynaaminen kutsujenjakoteam.

Ohjelmamme painottui ensimmäisellä BKK viikolla yliopistolle, jossa vietimme monet päivät kohdaten ihmisiä tutustuen  ja luoden yhteyttä heihin. Jaoimme koko viikon kutsuja launtaina järjestettävään Black and white -iltaan, jonka ideana oli viettää rento ja yhteisöllinen ilta luoden suhteita uusiin nuoriin.

Tässä yliopiston dynaaminen kutsujenjakoteam.

Erik Klaren johdolla ,Verneri Raassinan jalanjäljissä Phathumwanissa.

Erik Klaren johdolla ,Verneri Raassinan jalanjäljissä Phathumwanissa.

Viime hetken harjoituksia iltaa varten.

Viime hetken harjoituksia iltaa varten.

Ei kunnon kekkereitä ilman suomalaista pullaa!

Ei kunnon kekkereitä ilman suomalaista pullaa!

Sunnuntaita saimme viettää turistihommissa.&nbsp;Lähdimme jokilaiva-ajelulle käyden Buddha-temppeleillä, jonka jälkeen vietimme loppuillan S athorn taksinin lähettyvillä olevalla kauppa-alueella.

Sunnuntaita saimme viettää turistihommissa. Lähdimme jokilaiva-ajelulle käyden Buddha-temppeleillä, jonka jälkeen vietimme loppuillan Sathorn taksinin lähettyvillä olevalla kauppa-alueella.

    

 

 

Kyseisen rakennuksen kuva löytyy myös paikallisesta rahasta.

Kyseisen rakennuksen kuva löytyy myös paikallisesta rahasta.

Väsyneet ja haisevat jalat on hyvä käyttää paikallisessa kalahoitolassa, niin johan painellaan taas kepeästi jonkin aikaa.

Väsyneet ja haisevat jalat on hyvä käyttää paikallisessa kalahoitolassa, niin johan painellaan taas kepeästi jonkin aikaa.

Lähdimme tiistaina lennolla Chiang Maihin ja tässä kuva River-keskuksesta, joka on Chiang Main asuinpaikkamme ja keskittymämme.

Lähdimme tiistaina lennolla Chiang Maihin ja tässä kuva River-keskuksesta, joka on Chiang Main asuinpaikkamme ja keskittymämme.

Ensimmäisenä iltana saavuttuamme Chiang Maihin osallistuimme connect groupeihin. Yksi ryhmä pääsi vierailulle kotiin, joka näin suomalaisin silmin muistutti puumajaa mutta jonka tunnelma oli niin lämmin, että sen muisteleminen saa raatusti hymyn kasvoille vielä kylmässä pohjolassakin.

Ensimmäisenä iltana saavuttuamme Chiang Maihin osallistuimme connect groupeihin. Yksi ryhmä pääsi vierailulle kotiin, joka näin suomalaisin silmin muistutti puumajaa mutta jonka tunnelma oli niin lämmin, että sen muisteleminen saa raatusti hymyn kasvoille vielä kylmässä pohjolassakin.

Saimme viettää todella upean illan tämän upean perheen kotona syöden, rukoillen, laualaen ja oppien toisistamme. Upeinta on se, miten kieli ja kulttuurimme ovat aivan erillaiset, mutta silti meillä on yksi sama Jumala, joka yhdistää meidät.

Saimme viettää todella upean illan tämän upean perheen kotona syöden, rukoillen, laualaen ja oppien toisistamme. Upeinta on se, miten kieli ja kulttuurimme ovat aivan erillaiset, mutta silti meillä on yksi sama Jumala, joka yhdistää meidät.

Maassa maan tavalla! mutta musta noihin on todella vaikea istua.   T: Joona

Maassa maan tavalla! mutta musta noihin on todella vaikea istua.

T: Joona

 

 

 

Comment

BangKokemuksia!

Comment

BangKokemuksia!

Tätä kirjoittaessani ympäristö on muuttunut tutusta Iso Kirjan solu 2 keittiöstä Bangkokin hostelli Orchidin aulaan, jossa Tommin ja Jessikan nauru siivittää fiilistä.

Pirteät leidit lähtötunnelmissa Helsinki-Vantaalla. :)

Pirteät leidit lähtötunnelmissa Helsinki-Vantaalla. :)

Saavuimme Bangkokin kentälle varhain maanantai-aamuna. Aikaeron ja pitkän matkustuspäivän uuvuttamat followlaiset lähtivät heti hostelliin majotuttuaan ihmettelemään kaupunkia.

Saavuimme Bangkokin kentälle varhain maanantai-aamuna. Aikaeron ja pitkän matkustuspäivän uuvuttamat followlaiset lähtivät heti hostelliin majotuttuaan ihmettelemään kaupunkia.

Ensihetkiä perillä Bangkokissa.

Ensihetkiä perillä Bangkokissa.

Täällä me nyt siis vihdoin ollaan! Eka viikko aloitettiin kostean kuumassa ilmastossa täynnä kaikenlaista uutta ihmeteltävää ja nähtävää. Saavuttuamme perille meitä oli heti vastassa Riverin tiimin Erik ja Bronwyn, joiden opastuksella ollaankin menty läpi kuluneet pari päivää. Ensimmäinen viikko pitää/ on pitänyt siis sisällänsä vierailuja paikallisella yliopistolla lounastaen oppilaiden kanssa sekä tutustuen heihin ja heidän kulttuuriinsa. Vielä on jäljellä viimeinen yliopistopäivä tältä viikolta, jonka jälkeen viikko huipentuukin lauantaina järjestettävään englanninkieliseen tapaamiseen. Sunnuntaina jatkamme matkaamme seuraavaan kohteeseen vuorille.

Sanna, Joona ja Jessika pörräämässä ympäri laajaa yliopistoaluetta.

Sanna, Joona ja Jessika pörräämässä ympäri laajaa yliopistoaluetta.

Tommi aina niin yhtä skarppina liikenteessä :)

Tommi aina niin yhtä skarppina liikenteessä :)

Vapaa-aamuina kukin on saanut tehdä mitä parhaakseen kokee ja näkee. Kuka käyden puistossa kävelyllä/salilla, museossa tai ihan vain akkuja lataillen hostellin nurkilla.

Vapaa-aamuina kukin on saanut tehdä mitä parhaakseen kokee ja näkee. Kuka käyden puistossa kävelyllä/salilla, museossa tai ihan vain akkuja lataillen hostellin nurkilla.

On ollut mahtava nähdä jo muutamassa päivässä niin paljon uusia tapoja lähestyä ja ylipäänsä tutustua ikäisiimme nuoriin. Tähtäimessämme tietenkin kertoa siitä, mikä on meidän valomme pimeässä. Totaalisen uusi ympäristö, kieli, ihmiset ja koko kulttuuri tuovat haasteita, mutta samalla avaavat lukemattoman paljon uusia ovia kohtaamisiin. Kohtaamisissa meille on korostettu rakkauden ja aidon välittämisen osoittamista. Jutellessamme oppilaiden kanssa olemme pyrkineet rakentamaan kunnon siteitä välillemme pelkän rupattelun sijaan. Tapaamispäivien jälkeen olemme pitäneet yhteyttä muutamin viestein korostaen kunkin merkitystä ja arvoa. Kovasti toivoen ja ennen kaikkea rukoillen tapaamista heidän kanssaan myös tulevana lauantaina.

Myös paikallinen matkustustyyli on katsastettu tuktukien kyydissä. Hurjaa ja erittäin sukkelaa menoa, pakko myöntää!

Myös paikallinen matkustustyyli on katsastettu tuktukien kyydissä. Hurjaa ja erittäin sukkelaa menoa, pakko myöntää!

Taas ollaan sen ihmetyksen äärellä, mitä kaikkea ihmeellistä Jumala tulee tekemään jokaisen sydämessä. Kaikki lähdimme varmasti reissuun mielessämme sen ainutlaatuisuus niin jokaisen henkilökohtaisessa kasvussa kuin koko syksyn huipennuksenakin. Itseni kohdalla alan jo havaita vahvan selkeitä merkkejä muurien murenemisesta ja uuden tulosta sen tilalle. Ja hetkonen.. eletään tosiaan vasta päivää numero neljä. Hostelli Orchid hiljenee tältä erää, kuulumisiin!

-Veera

Comment

#TB Thaimaa (ja 34h matkustusta!)

Comment

#TB Thaimaa (ja 34h matkustusta!)

Heippa!

Koti-ikävä alkoi painamaan jo viimeisellä viikolla. Varmaankin, koska oltiin asennoiduttu kuukauden matkaan. Oli kiva lähteä Suomea kohti juuri kuukauden jälkeen. Tosin täällä oltuamme päivän verran alkoivat monet meistä jo kaipaamaan takaisin lämpöön ja River-porukan askereisiin. :) 

Auringonnousu vuorilla

Auringonnousu vuorilla

Kotimatka oli varsin pitkä ja väsyttävä. Lähdettiin sunnuntaina River Centreltä klo 15 paikallista aikaa kohti juna-asemaa. Juna lähti viiden aikaan kohti Bangkokia ja matka kesti 12,5h. Bangkokiin saavuttuamme puoli kuuden aikaan hyppäsimme bussiin, joka vei lentoasemalle. Lento lähti klo 11 kohti Helsinki-Vantaan asemaa ja kesti 11h. Suomeen saavuttuamme erkanimme eri suuntiin, mutta suurin osa porukasta jatkoi vielä autolla reilut kolme tuntia Keuruulle. Eli matkalla olimme yhteensä 34h, jos nyt oikein laskin. Jetlagi oli ainakin allekirjoittaneella taattua tavaraa vielä ke-to yön, kun heräilin jatkuvasti aamuyöllä, koska Thaimaassa oli silloin jo aamupäivä.  

Entrance-kahvio

Entrance-kahvio

Silkkirenkaita Nun kylässä

Silkkirenkaita Nun kylässä

Matkamme on nyt ohi, ja viimeiset pari viikkoa Isossa Kirjassa pyörähtänyt käyntiin. Ollaan keskusteltu, että Suomessa oleminen tuntuu vähän vielä hassulta, ja erityisesti pimeys on kyllä aikamoisen silmiinpistävää - jotenkin sen stereotyyppisen Suomi-kulttuurin ymmärtää, kun tätä harmaata kautta ja _pimeyttä_ katselee. Eipä siinä. Neljä vuodenaikaa on ehdoton rikkaus joka tapauksessa. Pistää arvostamaan jokaista kautta eri tavoin. 

Konkkaronkkaa

Konkkaronkkaa

Viime viikolla kävimme luokan kanssa reflektiota matkasta ja tulimme siihen tulokseen, että matka oli ehdottoman positiivinen kokemus, vaikka toki joitakin korjausliikkeitäkin tuli ehdotettua. Pidimme aikataulutuksesta/organisoinnista, joka oli todella tehokasta ja monipuolista. Saimme nähdä Thaimaata aivan laidasta laitaan. Erittäin rikastuttava kokemus, joka jää loppuelämäksi mieleen. 

Posse:)

Posse:)

Tytöt saarella

Tytöt saarella

Suuren suuri kiitos mukanaolleille ja kaikille, jotka ovat matkamme mahdollistaneet! 

Laitoin mukaan vielä kaikenlaisia kuvia matkan varrelta.

Auringonlasku

Auringonlasku

Heräilyä Nun kylässä

Heräilyä Nun kylässä

Eetu ekana päivänä poolilla:)

Eetu ekana päivänä poolilla:)

Auringonnousu vuorilla

Auringonnousu vuorilla

Illallinen saarella

Illallinen saarella

Järkyttävän kokoinen sika

Järkyttävän kokoinen sika

Pekka ja Eetu luolassa

Pekka ja Eetu luolassa

Shoppailumatka

Shoppailumatka

Sofia &amp; Elsa

Sofia & Elsa

Samppa

Samppa

Nuortenilta

Nuortenilta

Yingwhitin kylää

Yingwhitin kylää

Yingwhitin kylää

Yingwhitin kylää

- Mikko N.

Comment

Suomalainen ja häpeä

1 Comment

Suomalainen ja häpeä

Viimeinen viikko Thaimaassa alkaa taittua ehtoopuolelle ja kotiinlähtö lähestyy. Kuluneet neljä viikkoa ovat olleet kaikin puolin mielenkiintoisia ja antoisia, paljon on nähty ja koettu niin hyvässä kuin pahassa. Tiedustelin tänään ryhmäläisiltä onko mukava palata kotiin ja ehkä puolet heistä sanoi, että voisIhan täällä olla toiset neljä viikkoakin, joten varsin positiivisin mielin täältä ollaan kotiin tulossa. Itse olen kylläkin jo valmis palaamaan kotiin ja Suomessa odottava vaimonikin on ilmeisen samaa mieltä :-) Kaukana käydessä kodin merkitys on ainakin minun kohdallani on korostunut ja harvapa sitä kodittomuudesta liiemmin nauttii.

Kirjoittaja itse :-)&nbsp;

Kirjoittaja itse :-) 

Suomeen palataan siis monta kokemusta rikkaampana ja hyvissä tunnelmissa. Sunnuntai-iltana starttaamme paluumatkan, joka alkaa 13 tunnin junamatkalla Chiang Maista Bangkokiin, ja siellä maanantaiaamuna sitten hyppäämme lentokoneeseen. En kuitenkaan tässä tekstissä aio sen enempää reflektoida kokemaamme tai jakaa kuulumisia, koska muut ovat sitä varsin aktiivisesti tehneet. Sen sijaan ajattelin kirjoittaa eräästä havainnosta, jonka olen matkan aikana tehnyt liittyen (suomalaisia vaivaavaan) häpeään. Vieraassa kulttuuriympäristössä sitä nimittäin näkee monet asiat uusin silmin.

Aluksi on kuitenkin varmaan hyvä mainita se, että tarkoitukseni ei ole ruokkia kenenkään häpeän tunnetta tai häpäistä itseäni saati ketään muutakaan. Tarkoitukseni on pikemminkin pyöritellä sitä, miksi käyttäydymme niin kuin käyttäydymme. Lisäksi on hyvä huomata se, että häpeä ei varsinaisesti johdu meistä itsestämme, vaan se on jonkin tahon meihin istuttamaa, eikä siinä ole mitään pahaa. Nimittäin se, mitä olemme nyt, on pitkälti sen ympäristön tulosta, jossa olemme kasvaneet.

En ole varma onko "suomalaisia vaivaa häpeä" oikeutettu yleistys, mutta olen kuitenkin huomannut sen ajoittain meidän käyttäytymisessä. Siksi haluaisinkin sanoa siitä jotain. Lyhyesti sanottuna häpeän voisi jakaa kahteen kategoriaan: suojelevaan ja "sairaaseen" häpeään. Ensimmäisellä tarkoitan pikemminkin häveliäisyyttä tai sellaista häpeää, joka suojelee meitä häpäisemästä itseämme tietoisesti. Jälkimmäisellä, josta nyt aion sanoa jotakin, tarkoitan häpeää, joka nousee sisältämme ja joka saa meidät tuntemaan kelvottomuutta ja arvottomuutta tms. Häpeän vaivaama ihminen aliarvioi itseään ja hänen on vaikea hyväksyä tai arvostaa itseään. Häpeän tunne voi olla jatkuvaa tai se voi nousta esiin tietyissä tilanteissa esim. julkisessa epäonnistumisessa. Historiamme vaikuttaa häpeän tunteen voimakkuuteen. Mitä voimakkaammin koemme häpeää, sitä enemmän se määrittää meitä ja meidän käyttäytymistämme.

No miten tämä liittyy mihinkään? Olen huomannut täällä esimerkiksi vältteleväni julkista englannin puhumista ja spontaania esiintymistä todennäköisesti juuri siksi, että molempiin liittyy epäonnistumisen mahdollisuus. Pelkäämme epäonnistumista, koska se saa meidät häpeämään. Epäonnistuminen paljastaa meistä jotakin, joka muutoin pysyy piilossa, nimittäin heikkouden. Mutta onko epäonnistumista ja heikkouden näyttämistä pakko hävetä, onko aina pakko onnistua ja olla vahva?

Häpeä ei ole siis pelkästään tunne, vaan se on voima, joka vaikuttaa elämäämme ja pahimmillaan se rajoittaa sitä. Häpeä ei lähde käskemällä, joten siksi onkin hyvä tiedostaa ne tunteet ja voimat, jotka meissä vaikuttavat.

Eetu

Eetu

Haluan lisätä loppuun vielä kuitenkin se, että jään erityisesti kaipaamaan monia ihmisiä ja lämpöä Suomeen palattuani. Reissu on ollut antoisa ja opettavainen. :-)

-Pekka

1 Comment

Viisi päivää vuoristossa

Comment

Viisi päivää vuoristossa

Keskiviikkona Follow-porukka suuntasi kolmen auton nokat kohti vuoristoa. Kuskina toimivat Timppa, Bronsku ja Nu. Ajettiin kolme tuntia vuoristoon. Menomatka vuoristoon oli hyvin mutkainen ja varsinkin loppumatkasta tiet oli pelkkiä kapeita ja kuoppaisia sorateitä. Välillä tuntui, että ajettiin pystysuoraa mäkeä ylöspäin. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita ei jäänyt automatkoiltakaan puuttumaan. 

Ensimmäinen yöpymispaikkamme oli Hoy hia-kylä, jossa saimme olla kotimaassaan lähetystyötä tekevän Yingwhitin luona. Söimme hänen tekemäänsä ruokaa ja suuntasimme illaksi vielä pitämään kokousta tunnin ajomatkan päähän pienempään kylään, jossa koko yhteisö oli löytänyt Jeesuksen. Tunnelma kokouksessa oli hyvin iloinen ja kylän vanhuksetkin lähtivät innolla meidän tanssiin mukaan. Kokouksen päätyttyä ammuimme raketteja ja lähetimme silkkirinkuloita aka. taivaslyhtyjä taivaalle Thailaisen Loi Kratong-juhlan kunniaksi. Paluumatka Yingwhitin luokse kului pilkkopimeässä. Toisessa autossa raikui suomalaiset ylkkäbiisit, joita muisteltiin matkalla takaisin. 

Yingwhit teki herkkuruokaa

Yingwhit teki herkkuruokaa

Taivaslyhdyt aka. Silkkirinkulat, jotka Eetu nimesi uudestaan

Taivaslyhdyt aka. Silkkirinkulat, jotka Eetu nimesi uudestaan

Torstai-aamuna muutama followlainen nousi katsomaan auringonnousua kuuden aikaan aamulla. Se oli todellakin heräämisen arvoinen, sillä pilvet oli vuorten ja kukkuloiden alapuolella niin, että vuoret näyttivät saarilta pilvimeren keskellä. 

Maisemat olivat henkeäsalpaavia

Maisemat olivat henkeäsalpaavia

Matka jatkui torstaina kohti kuskimme Nun kotikylää. Söimme lounaan, jonka jälkeen lähdimme "pienelle" kävelyreissulle. Noin 1,5 tunnin alamäkeen kävelyn jälkeen pääsimme määränpäähän, luolaan, jonne teimme pienen tutkimusretken. Kävelimme luolan sisäistä jokea pitkin luolan toiselle suulle. Lepakot lenteli luolassa ja sandaalit lähtivät jalasta virran mukana. (Ne saatiin kyllä takaisin.) Osa kävi uimassa joessa luolan toisella puolella. Paluumatka olikin hiukan rankempi, pelkkää ylämäkeä takaisin. Huhhuh! Perillä kylässä oli kyllä voittajafiilis. Illalla kokoonnuimme kylän porukan kanssa laulamaan ja rukoilemaan, jonka jälkeen ammuimme vaihteeksi raketteja ja lähetimme taivaslyhtyjä. Kai sitä uutta vuotta voi vähän etukäteenkin viettää. 

12308970_10206664833992154_1831598723_n.jpg
Timppa tietää Thaimaan vuoriston hienot nähtävyydet

Timppa tietää Thaimaan vuoriston hienot nähtävyydet

Nukkuminen tapahtui makuupusseissa makuualustojen päällä lattialla, niin kuin Yingwhitin luona. Aamulla poikkesimme Nun isoisän luona, joka on ex-noitatohtori. Noitatohtorin tultua uskoon hän vaikutti koko kyläyhteisöön niin, että monia tuli uskoon.  

&nbsp;Isoisä on legendan mukaan 115-vuotias.

 Isoisä on legendan mukaan 115-vuotias.

Matkaa jatkettiin kohti Mae Sariangin pikkukaupunkia. Siellä oleilimme perjantaista sunnuntaihin. Perjantaina pidimme rukouskokouksen, jossa meillä oli vastuita musiikissa, todistuksissa, draamassa ja tanssissa. Lauantai-aamu starttasi kello 8.00 Kids clubin merkeissä, joka päättyi puolenpäivän aikaan. Lähdimme sen jälkeen rukoilemaan ihmisten puolesta. Ensimmäisessä paikassa rukoilimme perheen pojan puolesta, joka on sairastellut pitkään. Perhe oli teurastanut meitä varten sian, jota söimme siellä lounaaksi.

Se vieraanvaraisuus, jota näkyy todella monessa Thai-kylässä vetää hyvin hiljaiseksi. Sitä on vaikea käsittää, kuinka annetaan siitäkin vähästä mitä on. Aterian myötä myös tuhlaajapoikavertaus tuli mieleeni. Pieni ymmärryksen siemen sai kasvaa myös tämän lounaan kautta. Lounaan jälkeen kävimme noin kymmenessä eri perheessä, joiden perheenjäsenen/jäsenten puolesta rukoilimme. Monessa perheessä oli sairautta, mutta saimme nähdä myös ihmeen. Follow-porukka oli rukoillut vuosi sitten perheelle lasta, mitä he olivat toivoneet vuosia. Nyt lauantaina saimme omin silmin nähdä pienen pojan, joka oli syntynyt perheeseen. Parin tunnin levon/musatreenien jälkeen lauantai-ilta jatkui herätyskokouksen merkeissä. Follow-porukka sai olla taas mukana kantamassa vastuita illasta. 

Ilmapalloleikki sai lapset sekä Follow:laiset innostumaan

Ilmapalloleikki sai lapset sekä Follow:laiset innostumaan

Sunnuntai-aamuun noustiin perinteisen jumalanpalveluksen merkeissä, jossa paikalla oli vajaa 200 henkeä. Osa oli päätilaisuudessa mukana ja osa pyhäkoulussa. Aina tilaisuuksien jälkeen saatiin kokea selfieiden ja ryhmäkuvienottoa, sillä paikalliset lapset ja nuoret olivat kovin innoissaan länsimaalaisista ihmisistä. Varsinkin Mikko L. sai tyttöjen päät sekaisin. Sivusta oli hauska seurata tilannetta, kuinka paikalliset tytöt räpsivät kuvia ja ihailivat suomalaista mieskomeutta.

Lapset ja farangit eli länsimaalaiset

Lapset ja farangit eli länsimaalaiset

Söimme kokouksen jälkeen lounaan, pakkasimme kamppeet ja hyvästelimme Mae Sariangin seurakunnan palvelualttiit ihmiset, jonka jälkeen osa lähti autoilla takaisin Chiang Maihin ja osa tuli pikkubussilla takaisin paria tuntia myöhemmin. 

Vajaa viikko vielä Chiang Maissa ja sen jälkeen matka kohti Suomea voi alkaa ei niin perinteisesti ainakaan lentokoneella. Siitä kerrotaankin sitten seuraavissa postauksissa. 

Vuoristoterveisin:  

Marjut

Comment

Suuria tunteita, kummallisia eläimiä ja yllärireissu

Comment

Suuria tunteita, kummallisia eläimiä ja yllärireissu

Moi!

Team Thaimaa voi hyvin! Meillä on ollut huippureissu tähän saakka, joskin välillä myös rankkaa, mutta se kai kuuluu aktioon :) Ollaan koettu monenlaisia tunteita laidasta laitaan, ja on ihanaa kun täällä on tiimi, minkä kanssa voi jakaa niitä fiiliksiä. Eli nähty ja koettu on paljon, kahteen viikkoon mahtuu ihan hurjasti erilaisia juttuja!

Heidi kertoikin viime postauksessa meidän Bangkokin viikosta, niin mä kerron siitä yllätyksestä, joka meille järjestettiin. Meidän piti herätä aikaisin sunnuntaina aamulla ja sen jälkeen vuorossa oli bussimatkustamista, tuktuk ja laiva.

Rantauduttiin aivan ihanalle saarelle nimeltä Koh Sichang, jossa saatiin viettää upeat kaksi lomapäivää rankan viikon jälkeen. Otettiin aurinkoa ja uitiin. Ei osattu kyllä odottaa mitään näin hienoa!

Saarella törmättiin myös eläimiin: yksi meistä heräsi yöllä torakka naamalla, yksi astui merisiilin päälle ja tyttöjen aamulenkillä tiellä vastassa oli villisika. No, näistä selvittiin.

Illalla oli ehkä yksi ihanimmista hetkistä täällä, kun istuttiin pimeällä rannalla tähtien alla aaltojen lyödessä rantaan ja laulettiin yhdessä ylistysbiisejä kitaran säestyksellä. Meidän Jumala on niin taitava ja äärettömän hyvä meitä kohtaan! Yöt saarella oli tosi kuumia, kun oltiin totuttu hotellien ja River-keskuksen ilmastointiin. Siellä sitten nukuttiin märät paidat päällä - auttaa muuten tosi paljon!

Ihanan saariloman jälkeen lennettiin takaisin Chiang Maihin ja pian lähdetään ajamaan vuoristoon, jossa ollaan sunnuntaihin saakka. Siellä tuskin on wifiä, joten meistä kuulee seuraavan kerran vasta sunnuntain jälkeen :)

Blogikirjoitus on vähän myöhässä netin puutten vuoksi.

- Sofia

Comment

Bangkok!

Comment

Bangkok!

Moikka!

Huhheijjaa, terkkuja vaan täältä trooppisesta ja jättimäisen isosta Bangkokista. Tosiaan lähdimme tiistaina 17.11. puolen päivän aikoihin Chiang Maista lentokoneella kohti Bangkokia, jossa vietämme viikon avustaen paikallisessa River-keskuksessa. Meidän tehtäviimme kuuluu mm. yliopistovierailut, joissa pääsemme kohtaamaan ja juttelemaan paikallisten opiskelijoiden kanssa. Tuntemattomille ihmisille juttelu täysin vieraassa maassa tuntuu vielä vähän jännittävältä ja epäluontevalta, mutta eiköhän sekin ala tuntua luonnollisemmalta, kun sitä muutaman kerran pääsee tekemään!

Yksi yliopiston monista kampuksista

Yksi yliopiston monista kampuksista

Pääsimme myös leipomaan keksejä ja muuta naposteltavaa englanninkielistä hengailuiltaa varten. Australialaiset River-tiimiläiset olivat erityisesti innoissaan suomalaisesta pullasta eli korvapuusteista.

12277075_10208515340585440_715027027_n.jpg

Kutsuimme yliopistossa tapaamiamme nuoria illanviettoon, jossa pääsimme juttelemaan heille enemmän samalla, kun kisailtiin leikkimielisesti tietovisan merkeissä. Illan tarkoitus oli tutustua paikallisiin nuoriin ja saada heidät kiinnostumaan Riverin toiminnasta ja mahdollisesti osallistumaan muihinkin Riverin järjestämiin toimintoihin. Mun mielestä ilta oli kaikinpuolin onnistunut, sillä ihmisillä tuntui olevan hauskaa ja he näyttivät nauttivan olostaan. Opiskelijanuorten kanssa juttelukin tuntui jo sujuvan paremmin ja luontevammin.

&nbsp;Hengailua thainuorten kanssa Entrance kahvilassa

 Hengailua thainuorten kanssa Entrance kahvilassa

Avustustyön lisäksi olemme kirmanneet läpi Bangkokin suuria kauppakeskuksia ja vilkkaita katuja, ja loppuviikosta meille on luvassa joku pieni yllätys vapaapäivien kunniaksi. Saa nähdä mitä mukavaa puuhaa meille on keksitty, innolla odotan!

Tässä vielä vähän parin Follow:laisen fiiliksiä Thaimaan aktiosta tähän mennessä: 

Marjut: On ollut ihan huippua! Paljon on ollut ohjelmaa ja tekemistä. On saanut nähdä paikallisten elämää ja olla auttamassa heitä. Ehkä sellaisesta englanninkielen alkujännityksestä on jo päässyt eroon. Mielenkiinnolla odotan, miten Jumala pääsee vielä toimimaan meidän kautta.

Mikko N: Aktiomatka on ollut kaikinpuolin positiivinen kokemus. On ollut jännää huomata, kuinka englanninkielellä voi pärjätä, vaikka ei ole siinä kovinkaan hyvä. Päivä toisensa jälkeen on vähemmän lukkoja käyttää sitä.

-Heidi

Comment

Thaimaalaista elämää ja Grand Canyon

1 Comment

Thaimaalaista elämää ja Grand Canyon

Moi!

Ollaan majailtu nyt Thaimaassa yli viikon verran. Kuuma on ja allekirjoittanut on onnistunut jo polttamaankin itsensä auringossa, ai ai. Oltiin yhtenä päivänä Chiang Main "Grand Canyonilla" uimassa ja jouduin turvautumaan melkoiseen määrään aurinkorasvaa.

River Center

River Center

Kaikenlaista ollaan ehditty täällä puuhailemaan. Viime viikon tiistaina jaoimme porukan kahtia. Toiset menivät rakentamaan eräälle perheelle ulkowc:tä, ja toiset lähtivät kotikäynneille tapaamaan paikallisia ihmisiä. Itse olin kotikäynti-ryhmässä. Pääsimme näkemään kuinka ja minkälaisissa oloissa ihmiset asuvat tässä lähistöllä. Joillakin oli rakennettuna betonista taloja ja jotkut asunnot ovat vain lankkukasoja. Kaikki tapaamamme olivat kovin sydämellisiä ja hymyileväisiä. Meille tarjottiin mm. heidän omista puistaan otettuja banaaneja ja vaikkapa keskiviikkona, kun kotikäynnit jatkuivat, saimme maistaa jotain omenan ja päärynän välimallimaista hedelmää. Kielimuuri oli syvemmän tutustumisen esteenä, mutta jonkinlaista perus esittäytymistä onnistuimme kuitenkin tekemään, kun mukana oli thaita puhuva Sri Lankalainen Rudy.

Kaikkien puolesta emme voineet rukoilla, sillä jotkut eivät olleet vielä tunnustavia kristittyjä. Kun perhe oli heillä siinä ympärillä, olisi se ollut vielä liian kova pala. Monella heistä oli muun muassa Buddhan patsaita/- alttareita olohuoneessa, ja saimme kuulla eräänkin miehen harjoittavan astrologiaa. River-tiimi tekee kuitenkin jatkuvasti käyntejä heidän luonaan ja kertoo heille evankeliumia.

Syömistä solussa

Syömistä solussa

Torstainakin kävimme ihmisten kodeissa vierailuilla, mutta tällä kertaa kävimme paikallisen seurakuntalaisten luona. Se oli enemmän sellaista solutyyppistä tapaamista ja ruokailua. Oli kiva kuulla, mitä thaimaalaiset ajattelevat arkisista asioista, kuten sosiaalisesta mediasta ja työnteosta. Täytyy sanoa, että syömämme kana ja sticky rice oli hyvää!

Perjantaina olimme mukana Riverin nuortenillassa, jossa järjestimme Iso Kirja -opiston opettajalta Samilta oppimamme Mingle Mangle-leikin ja esitimme draaman Aabrahamista. Oli kivaa ja mielenkiintoista nähdä kuinka eläväisiä ja iloisia thainuoret ovat.

Nuortenilta

Nuortenilta

Lauantaina me mm. opetettiin lapsille päiväkokouksessa englannin kieltä, kun sitä oltiin meiltä kysytty - kyllä ne lapset täällä jo 10-vuotiana osaa sanoa nimensä ja tietää eläimet lontoolaisella puhetavalla.

Pekka altailla

Pekka altailla

Sunnuntaina olimme kokouksessa, jossa opettajamme Tommi piti saarnan, ja sen jälkeen ryhmä lähti altaille. Illalla olimme Chiang Main Walking Streetillä shoppailemassa. Oltiin kahteen kertaan käyty keskustan Night Bazaarilla ostelemassa, mutta Walking Street oli vähän erilainen kokemus. Siellä oli vieläkin enemmän kojuja ja aivan järjettömästi ihmisiä. Jonkinlainen rahasokeus on ainakin itsellä iskenyt, kun ollaan lähdetty shoppailemaan, sillä tuotteet ovat niin hienoja ja hinnathan ei ole oikein mitään. Saas nähdä miten saan matkalaukun kiinni sitten joulukuussa.

Pekka, Eetu ja Arttu marketin edessä

Pekka, Eetu ja Arttu marketin edessä

Samppa ja Eetu Walking Streetillä

Samppa ja Eetu Walking Streetillä

Sitten viime maanantai: Chiang Main Grand Canyon! Huhhuh mikä paikka! Iso kivilouhos, missä on jostain kumman syystä makeaa sinertävää vettä. Kaksi hyppypaikkaa, jotka oli n. 6 ja 12m korkeita. Kiva oli pulikoida ja sen jälkeen mennä sinne rakennettuun ravintolaan syömään. Toivottavasti mennään vielä loppumatkasta uusiksi.

Samppa hyppää Grand Canyonilla

Samppa hyppää Grand Canyonilla

Mikko L. nautiskelee Grand Canyonilla

Mikko L. nautiskelee Grand Canyonilla

- Mikko N.

1 Comment

Kun köyhyys on totta

1 Comment

Kun köyhyys on totta

Hei!

Ensimmäinen viikkomme Thaimaassa on kääntymässä ehtoopuolelle. Unirytmiin on päästy kiinni ja paikallisesta elämästäkin olemme saaneet jo jotain käsitystä. Lyhyesti voisi varmaan todeta, että elämä on täällä hyvin erilaista kuin Suomessa - jo säänkin puolesta. Olemme reissussa, koska tämä kuukauden aktiojakso kuuluu näiden matkaan lähteneiden opiskelijoiden opetussuunnitelmaan ja minun työharjoittelujaksoon Iso kirja -opistossa. Olen siis matkassa eräänlaisena kaitsijana Tommin ohella (joskin Tommi vastaa myös minun toikkaroinneistani :-) ).

Haluaisin nyt kuitenkin kertoa hieman siitä, mitä olemme täällä nähneet ja siitä minkä olen itse joutunut kohtaamaan. Nimittäin todellisuuden.

Muutamana edellisenä päivänä olemme nähneet monenlaista elämää, uusia autoja, hienoja taloja, länsimaisia tavarataloja ja uima-altaita - viitteitä vauraasta elämästä. Tämä kaikki on siis "Thaimaata”. Erikoista tässä Thaimaassa on kuitenkin, että se pitää sisällään edellisen lisäksi myös toisenlaisia kuvia. Saimme kosketuksen näihin kuviin, kun poikkesimme keskiviikkona ja torstaina paikallisten toimijoiden kanssa kaupungin pääkadulta "kyläteille". Näimme kaunista luontoa ja riisipeltoja, mutta niiden lisäksi näimme asuinoloja, joita en ole nähnyt muualla kuin TV:ssä (kuulostaa ehkä kliseiseltä mutta näin se kuitenkin on).

Suomessa näemme  median välittävän kuvia tarvitsevista ihmisistä, mutta siinä samassa tietotulvassa ne kuvat katoavat usein nopeasti tajunnastamme. Kuvien kautta saatamme saada kosketuksen todellisuuteen, mutta näkemämme kuvat eivät kuitenkaan useimmiten muodostu meille todellisuudeksi, vaan ne jäävät yleensä kaukaisen maailman tapahtumiksi. Tämä "kyläteille” poikkeaminen on kuitenkin johtanut meidät kosketuksiin todellisuuden kanssa - todellisuuden, jossa me suomalaiset emme elä. Se median välittämä "maailma", jonka olemme nähneet kuvissa, on siis muodostunut meille todeksi, koska olemme nähneet sen, koskettaneet sitä ja puhuneet sille. Näin ollen sitä on mahdotonta unohtaa tai sivuuttaa. Sen kohtaaminen jättää jäljen. Olemme siis kohdanneet ihmisiä, ihmisiä jotka elävät tai joutuvat elämään ilman niitä asioita, jotka ovat meille itsestäänselvyyksiä. Näiden kohtaamisten kautta olemme jakaneet elämää ja todellisuutta heidän kanssaan. Tätä jakamista voisin kai kutsua rikastumiseksi.

Eräs lauluntekijä laulaa: "Todellisuus on hetkittäin piinaa...” Niin, sitä se toki aika-ajoin onkin, mutta kohtaamamme ihmiset jaksoivat hymyillä olosuhteista huolimatta ja osoittaa vieraanvaraisuutta antamalla siitä vähästä mitä heillä oli. Niinpä moni asia mihin meillä on mahdollisuus, tuntuikin täällä näyttäytyvän turhuuden valossa. Mutta toisaalta koen samaan aikaan myös syvää kiitollisuutta siitä asemasta, jonka olemme osaksemme saaneet.

Lisäksi koskettavaa oli nähdä se, millä lämmöllä ja antaumuksella paikalliset tekevät työtä näiden vähäosaisten Jumalan kuvaksi luotujen ihmisten parissa. Rakkaus, jota he ovat työllään osoittaneet, on muuttanut monien ihmisten elämää. Tämänkaltaisessa toiminnassa rakkaus sanana saakin todellisen merkityksensä.

Mutta etten syyllistyisi paasaamaan enempää (koska sitäkään ei loputtomiin kukaan kuuntele), niin vihelletään peli poikki ja kuvat kertokoon loput.

Lämmöstä kärsien ja nauttien,

Pekka

1 Comment