On ollut todella mahtavaa kulkea nämä neljä kuukautta opetuslapseuskoulumme 12 opiskelijan rinnalla. Nyt on se hetki käsillä kun syksyn opetuslapseuskoulumme päättyy. On ollut hieno nähdä miten kasvua ja eheytymistä on tapahtunut opetuslastemme elämässä jo tänä lyhyenä jaksona sekä täällä Isossa Kirjassa että käytännönharjoittelutilanteissa niin täällä Suomessa kuin ulkomailla.

Mielestäni tämä opetuslapseuskoulumme sekä vahvan opetuksen että ohjatun käytännön tekemisen muodossa on mahdollistanut hyvää opiskelijoittemme opetuslapseutusta. Tämä johtaa minut pohtimaan asioiden opiskelun ja käytännön tekemisen suhdetta oppimisessa ja opetuslapsena kasvamisessa. Voisi kysyä: Onko toinen parempi? Riittääkö se, että vain kirjoista lukee asioita ja kuuntelee mitä toiset ovat tehneet? Voiko oppimista tapahtua ilman käytännön kokemusta? Asiaa voi myös arvioida päinvastaisesti. Tekemällä oppii, mutta voiko kaikkea tekemistä oppia pelkästään yrittämisen ja erehtymisen kautta? Eikö olisi parempi, että sekä asioiden opiskelu niin soveltuvien kirjojen kuin toisten ihmisten avulla yhdessä käytännön tekemisen ja kokemisen kautta toisivat sen oppimisen jota tavoitellaan?

Olen usein pohtinut mitä esimerkiksi autolla ajamisesta tulisi, jos autokoulussa pelkästään luettaisiin kirjoja kuunneltaisiin opetusta autolla ajosta, muttei ollenkaan harjoiteltaisi varsinaista ajoa, joko käytännössä todellisella autolla tai simulaattorilla. Taitaisi aika monelta kokelaalta jäädä autolla ajo vain haaveeksi. Toisaalta, jos vain annettaisiin auto ja sanottaisiin, että siitä vain kokeilemaan, niin voisi tulla monta vaarallista tilannetta ja kolaria ennen kuin autolla ajo alkaisi sujua. Ilman muiden apua olisi myös vaikea oppia liikennesääntöjä ja hyvää liikennekäyttäytymistä, jotka ovat välttämättömiä sujuvan liikenteen toteutumiseksi.

Samalla tavalla kuin opetuslapsi oppii käytännössä tekemisen kautta, niin hän oppii myös lukemalla ja kuuntelemalla muita samoja asioita kokeneita. Samalla tavoin kuin vaaditaan nöyryyttä myöntää, että minun tulee oppia asioita käytännössä harjoittelemalla, vaaditaan myös nöyryyttä myöntää se, että minua edeltävillä on sekä kirjojen että opettamisen kautta annettavana kokemusta, josta voin itse oppia.

Mielestäni FolLOW opetuslapseuskoulussamme asioiden opiskelu kirjoista ja opettajilta on ollut hyvässä tasapainossa käytännön kokemuksen kanssa. Sekä tunneilla toteutetut käytännön harjoitteet, opiston rukouskokouksissa ja jumalanpalveluksissa toteutetut vastuut, missioiden valmistelut, että erityisesti kotimaan Tampereen missio ja ulkomaan missiot sekä Thaimaassa että Espanjassa ovat tuoneet sopivan tasapainon opetustunneille ja itsenäiselle lukemiselle. Tätä on tukenut myös hyvin toteutettu Raamatun lukuohjelma.

Ihaninta on se, kun näkee opiskelijoiden asenteissa myönteistä muutosta Kristuksen kaltaisen asenteen suuntaan. On toisaalta surullista, kun koko syksyn jatkunut opetuslapseuskoulu päättyy. Toisaalta taas on ihana lähettää uusiin elämänvaiheisiin ihmisiä, jotka ovat kasvaneet tämän syksyn aikana.

Samuel Aro-Panula

Kirjoittaja on Iso Kirja -opiston FolLOW opetuslapseuskoulun opettaja.

Comment

< TAKAISIN