Työhuoneeni pöydällä on lankapuhelin. Isossa Kirjassa näitä harvinaisiksi käyneitä laitteita on vielä melko paljon, vaikka niiden käyttö onkin vuosien varrella vähentynyt huomattavasti.

Huomaan aika ajoin hymyileväni tälle vanhenevan teknologian edustajalle.  Työpuhelut soitan yleensä luontevasti älypuhelimellani. Moderni ihminen suhtautuu lapsekkaan innostuneesti ja kritiikittömästi uusiin keksintöihin. Uusi teknologia tuo mukanaan uusia mahdollisuuksia ja maailmoja. Kanssaihmiset tavoittaa lähes poikkeuksetta puhelimella, koska se säteilee heidän taskuissaan. Teknologian huimalla kehityksellä on kuitenkin tiettävästi kääntöpuolensa: ”Every innovation is an amputation” on teknologiafilosofi Marshall McLuhanin kuuluisa väite. Jokainen uusi keksintö kuihduttaa vanhoja taitoja. Koska olemme jatkuvasti tavoitettavissa ja internetin ihmemaailma ulottuvissamme, on meidän yhä vaikeampi hiljentyä ja sietää ajoittaista luovaa tylsyyttä. Muisti heikentyy kun puhelin muistaa numerot puolestamme. Hissien ja rullaportaiden yleistyttyä yleiskuntomme on heikentynyt, televisioiden yleistyttyä yksinäisyys on lisääntynyt ja automatisoituminen on vienyt monen työpaikan.

Miten teknologian kehitys näkyy seurakunnassa? Internet on muuttanut maailman ja siten myös seurakuntaelämän pysyvästi tai on ainakin jatkanut sitä kehitystä, minkä radiojumalanpalvelukset aloittivat. Internetsukupolven tarpeet haastavat Peräkylän betelit, kun niiden tarjonta tulee verratuksi Hillsongin ja muiden kehityksen aallonharjalla taiteilevien seurakuntien tarjontaan. Kaikesta tulee vanhanaikaista nopeasti. Seurakunnan internetsivujen merkitys korostuu ja niiden ylläpitämisestä vapaaehtoisvoimin tulee uusi piikki seurakunnan lihaan, koska päivittämättömät sivut eivät vetoa asiakkaisiin. Sosiaalinen media tarjoaa mielenkiintoisen työkalun hyvän sanoman välittämiseen, mutta sen moderointi on vaikeaa ja aikaa vievää. Internet on demokraattinen, jokaisen ääni kuuluu yhtä vahvana. Internetin välityksellä voi katsella ja kuunnella jumalanpalvelusta, mutta aito ihmisten välinen kohtaaminen ja vastustamaton kirkkokahvin tuoksu jää uupumaan. Niin internetissä kuin perinteisissä kohtaamisissa seurakunnan haasteena on laadukkaan sisällön tuottaminen ja sen välittäminen. Pelkästään läsnäolo sosiaalisessa mediassa tai taidokkaasti työstetyt liukuvat tekstit kotisivuilla eivät tuo ihmisiä Jumalan luo.

Teknologistumisen lopullisia seurauksia ei ole vielä nähty. Sen tuomat haasteet kasvavat ja ne kohdataan myös seurakunnissa. Pohtiessamme vastausta teknologian tuomaan haasteeseen saatamme yllättäen löytääkin itsemme seurakunnan ydinkysymysten ääreltä. Kun esimerkiksi pohdimme voiko ehtoollista viettää täysin virtuaalisesti, tulemme miettineeksi mistä ehtoollisessa on oikein kysymys.

Miten sitten Isossa Kirjassa  -kuka haluaa tulla paikan päälle opiskelemaan, kun älypuhelimella googlaamalla saa vastauksen huomattavasti nopeammin kuin haastavia vastakkainasetteluja väisteleviltä opettajilta? Juuri siksi! Internet on toki kristityn ja teologian opiskelijan aarreaitta, mutta sen vahvuutena ja toisaalta myös vaarana on, että tietoa on paljon ja se on saatavilla eri puolilla maapalloa. Koska tiedon kriittisen arvioimisen taito korostuu, eikä seurakuntaelämään kiinteästi kuuluva inhimillinen vuorovaikutus ole opittavissa kokonaan virtuaalisesti, niin ei siihen valmistava koulutuskaan voi olla sitä. Kristinusko ei ole vain kasa tietoa vaan tapa elää. Tervetuloa siis paikan päälle sopivasti vanhanaikaiseen Isoon Kirjaan jakamaan pala yhteistä elämän matkaa, kärsimään hetki hiljaisuutta, tutkimaan Raamattua ja ylistämään yhdessä Jumalaa.

 

Tero Järventausta

Kirjoittaja on Ison Kirjan opettaja.

Comment

< TAKAISIN