Haastattelussa Hanno Heino

Jos opiston kampuksella tulee äkillinen tarve keskustella todella syvällisesti ja analyyttisesti, ei tarvitse miettiä kauaa kenen toimiston oveen voisi koputtaa. Hanno Heino on turvallinen keskustelukumppani, joka kuuntelee, antaa tilaa ajatella ja kyseenalaistaa, mutta joka kuitenkin muistuttaa uskon vankasta perustuksesta.

 

Helluntailaisuus ihanteena ja käytännössä

Iso Kirja on helluntaiherätyksen oppilaitos. On selvää, että helluntailaisuus ja Iso Kirja kuuluvat jollakin tavalla yhteen, mutta mitä helluntailaisuus oikein on?

– Ihanteen tasolla helluntailaisuus on vireää kristillistä elämää, jossa pyritään alkuseurakunnan ihanteiden toteuttamiseen. Käytännössä tämä tarkoittaa erilaisten Hengen läsnäolon ilmenemismuotojen näkymistä ja sitä, että seurakunta pääpiirteissään noudattaisi varhaista mallia siitä, miten seurakuntaan liitytään ja miten siellä eletään, Hanno summaa.

Kuitenkin nykyaikana saattaa aistia huolestuneisuutta siitä, että helluntailaisuus, etenkin Pyhän Hengen ja karismaattisten ilmenemismuotojen osalta, ei ole enää sitä, josta herätysliike alun alkaen opittiin tuntemaan.

– Juuri tässä tullaan siihen, että ihanne ja käytäntö eivät aina kohtaa. Se, mitä helluntailaisuus on ajatuksen tasolla, voi olla eri asia, mitä se on eletyssä elämässä.

Hannon mukaan helluntaipiireissä ollaan saatettu, ja saatetaan edelleen, kärsiä ”helluntailaisesta alemmuuskompleksista”. Tämä tarkoittaa sitä, kun koetaan, että ollaan yhteiskunnan marginaalissa, mutta halutaan kuitenkin löytää ympäröivän yhteiskunnan hyväksyntä. Tasapainoileminen tässä hyväksynnässä näkyy siinä, että saatetaan pyrkiä käyttäytymään enemmän yhteiskunnan ihanteiden mukaan ja irtautua helluntailiikkeen ihanteista. Toisaalta kuitenkin mikäli näitä yhteiskunnan mittarilla mitattuna korkeita arvotekijöitä ei omassa yhteisössä ole, niitä saatetaan alkaa halveerata liikkeen sisällä, koska koetaan alemmuuden tunteita. Tästä Hanno antaa esimerkiksi koulutuksen, johon ollaan suhtauduttu helluntaipiireissä värikkäästi.

– Jos pyrkimys löytää helluntailaisuudelle sija tässä ympäröivässä yhteiskunnassa saa liian ison roolin, kun ajatellaan koko kristillisen elämän kokonaisuutta, mennään metsään ja käytännön helluntailaisuus joutuu tehdä kompromisseja. Onko kunnon kansalaisena oleminen päämäärä vai sivutuote siitä, kun pyritään elämään Jumalan ihmisinä?


Miksi hellari?

Viime aikoina helluntaipiireissä on puhuttanut se, että liikkeestä lähdetään perustamaan seurakuntia, jotka eivät halua kuulua helluntailaisuuden piiriin. Samoin yksilöitä on lähtenyt muihin kirkkokuntiin. Onko helluntailaisuudella enää tarjottavaa?

– Uskovainen tarvitsee elinympäristön. Toki tätä elinympäristöä tarjoaa moni muukin yhteisö, mutta se, mitä helluntailiikkeellä ainakin on tarjottavana, on se idea ja ihanne, johon tämä herätysliike pyrkii. Meidän sakissa on edelleen ihmisiä, jotka tavoittelevat tätä ihannetta.

Hanno lisää vielä, että niin helluntaiherätyksessä kuin muissakin kristillisissä yhteisöissä on ihmisiä, ja yhteisön muodostavat juurikin ihmiset, eivät pelkästään ideat. Tämän vuoksi jokaisen yhteisön keskellä on omat ongelmansa.     


Lyhyesti

Hanno, mitä helluntailaisuus on? – Kovaa pyrkimystä johonkin.

Comment

< TAKAISIN