Haastattelussa Taina Karhu

Opiston opettajisto on juuri sellainen kuin seurakuntakin parhaassa tapauksessa: jokainen on erilainen ja kaikille on tilaa. Eräs opettaja, Taina Karhu, on ripaus Afrikkaa ja ripaus Suomea. Taina on työskennellyt aikoinaan lähetystyössä, eikä matkustelu ole jäänyt sittemminkään. Tällä naisella on siis perspektiiviä, jonka kautta tarkastella erilaisia asioita.

 

Kyse ei ole pelkistä punaisista verhoista

Maailma muuttuu tiuhaan tahtiin, eikä se ole jäänyt keneltäkään huomaamatta. Muutos on myös raamatullinen teema, sanoohan esimerkiksi Room. 12:2:kin, ettei tulisi mukautua tämän maailman menoon, vaan muuttua mielen uudistuksen kautta.

–  Justiin kuulin radiosta, että mukautuminen ei tarkoita, että jos naapurilla on punaiset verhot, itsellä ei saisi olla. Muutoksessa ja mukautumisessa on kyse paljon suuremmista asioista kuin ikkunaverhoista, Taina sanoo.

Muutos ja mukautuminen viittavat siis ennen kaikkea isoihin linjanvetoihin ja siihen, että asiat voitaisiin nähdä nimenomaan Jumalan silmin. 

– Esimerkiksi voisi ottaa pakolaistilanteen. Me emme oikein halua tänne muita, ja ajattelemme, että tämä on vain meidän oma lintukoto. Kuitenkin Raamatun mukaan meidän tulisi auttaa lähimmäistä. Lisäksi me olemme kansana yksi osa tätä maailmaa, emmekä voi sanoa, että muut maat voivat auttaa, me emme auta. Meillä ei ole hyvinvointia vain siksi, että me olemme tehneet töitä. Kyllähän me olemme tehneet paljon töitä, mutta jos Jumala ei olisi sallinut tätä hyvinvointia, emme olisi tässä.


Voinko tulla sellaisena kuin olen?

Moni ihminen kaipaa kaiken muutoksen keskellä kuitenkin sitä, että hänet hyväksyttäisiin sellaisena kuin hän on. Onko tässä paradoksi, mahtuvatko ”tule sellaisena kuin olet” -ajattelu ja Raamatussa kuvattu muutos samaan pakettiin?

– Kyllä seurakuntaan saa tulla juuri sellaisena kuin on, eikä seurakunta ole se, joka tekee muutoksen ihmisen elämässä, vaan Jeesus. Muutos tulee Jeesuksen yhteydestä ja Hänen kokemisesta. 

Tainan mukaan pyhitys ei saa olla vaatimus, vaan kyse on sisäisestä kasvusta. Jos ihminen haluaa olla uskossa, Jeesus pyhittää häntä. 

–  Meiltä vaaditaan vain, että suostumme Jumalan työhön. Raamattu sanoo, että me muutumme Kristusta katselemalla. Päämäärämme tulisi olla muussa kuin muutoksessa. En ole uskossa, jotta muuttuisin, vaan jotta elän Kristuksessa, Hänelle ja Hänessä. 

Entä jos uskova kokee, että hänen elämänsä ei ole muuttunut uskoontulon myötä, eikä hänessä näy Jeesuksen työtä?

– Mistä ihminen tietää, onko hän muuttunut vai ei? Muutos on hyvin monimutkainen asia, eikä se ole vain jonkun tavan poisjättäminen. Itseensä on huono verrata, samoin toisiin, eikä vertailu ole muutenkaan viisasta. Eli lopulta Jumala on se, joka näkee ja tietää, onko muutos tapahtunut. Pinnistely itsessään ja tiukan pipon käyttäminen on huono juttu. Jeeuksella ei ollut pipoa, joka voisi kiristää. Taivaassa ei ole kylmä, Taina hymyilee.


Lyhyesti

Taina, mitä muutos on? – Rohkeutta.

1 Comment

< TAKAISIN