Haastattelussa Tero Järventausta

Helluntaiherätyksessä ja muissa vapaakristillisissä yhteisöissä on totuttu julistamaan, että uskoon tulisi suhtautua kaikki tai ei mitään -periaatteella ja uskon tulisi olla kokonaisvaltaista. Nyt on Ison Kirjan nuorisotoimintojen koordinaattorin ja opettajan Tero Järventaustan vuoro pohtia, mitä tämä kehotus oikeastaan tarkoittaa.

 

Usko arjessa

Seurakunnissa muistutetaan usein siitä, että usko ei saisi olla vain sunnuntain jumalanpalveluksen asia. Usko pitäisi viedä arkeen, mutta mitä se tarkoittaa käytännössä?

– Uskonelämän tulisi pohjautua rakkauden kaksoiskäskyyn, joka ei erottele pyhää ja arkea. Meidän tulee rakastaa Jumalaa ja lähimmäistä, ja rakkaus taas ilmenee myös monina muina arvoina, jotka heijastuvat arjen toiminnassa. Näitä tällaisia ovat esimerkiksi epäitsekkyys, avuliaisuus ja anteeksianto, Tero summaa. 

Etiikan pohtiminen, rakkaus ja hyväksyminen sinänsä ovat nykyaikana jo jonkinlaisia trendejä, eivätkä ne ole pelkästään kristinuskon omaisuutta. Voidaankin siis miettiä, näkyykö usko jollakin erikoisella tavalla arjessa muutenkin kuin eettisinä valintoina.

– Oikeat eettiset valinnat ovat kristityn elämässä todella keskeisiä, mutta ei-kristitty ei välttämättä ymmärrä kaikkia valintojamme, koska perustamme ne tietynlaiselle maailmakuvalle ja todellisuudelle. Lisäksi rukoileminen, Raamatun lukeminen, paasto, hengellinen mietiskely ja muut hengelliset harjoitteet ovat sellainen osa kristityn elämää, jota ei-kristityt eivät välttämättä ymmärrä.

    

Usko ja teot

Uskoon liitetään se, että käytöksen olisi oltava tietyn suuntaista, onhan Raamatussa esimerkiksi kymmenen käskyä. Teron mielestä Jumala on antanut käskyt ja ohjeet vain ja ainoastaan ihmisen omaksi parhaaksi.

– Kaikki käskyt kumpuavat Hänen rakkaudestaan ja heijastavat Hänen pyhyyttään. Haluan kuitenkin lisätä, että Raamatun ohjeita ei ole annettu vain minun itseni vuoksi, eli ei siksi, että minä olisin onnellinen, vaan myös lähimmäisten parhaaksi. Kristinusko ei rohkaise individualismiin, vaan nimenomaan se auttaa katsomaan itsestämme pois päin ja huomaamaan muutkin ihmiset.

Jo Uuden testamentin aikana uskon ja tekojen suhde vaivasi kovasti. Kiivaita keskusteluja ja hartaita pohdintoja käydään tämän aiheen äärellä edelleen.

– Kun keskustelemme näistä, kiinnittäisin ensin huomiota terminologiaan, eli mitä tarkoitamme teoilla. On eri asia puhua siitä, että ansaitaanko teoilla pelastusta, tai sitten puhua teoista valintoina ja sellaisina arjen tekoina, joita teemme koko ajan. Tekoja ei voida ottaa pois, mehän teemme koko ajan tekoja. Ne liittyvät siinä mielessä siis uskoonkin, mutta jos puhutaan siitä, että yritämme ansaita teoilla pelastusta, ollaan väärillä urilla.

Tero viittaa Ef. 2:10:een, jossa sanotaan, että me olemme Jumalan teko ja meidät on luotu Kristuksen yhteyteen tekemään hyviä tekoja. Jotta Jumalan rakkaus voisi näkyä uskovissa, se edellyttää tietynlaisia tekoja.

– Tekojen tulisi kummuta Jumalan hyväksynnästä ja rakkaudesta sekä myös siitä, että ymmärrämme Jumalan luonnetta ja olemusta enemmän. Kun puhutaan teoista, olennaista on, että kasvammeko ja menemmekö me kohti Kristusta, eikä siitä, onko meillä taivaspaikka tai välttelemmekö me tiettyjä syntejä.

Lyhyesti

Mitä kokonaisvaltainen usko on? – Suhde Jumalaan, joka vaikuttaa kokonaisvaltaisesti.

Comment

< TAKAISIN